Erilaiset digitaaliset laitteet ovat osa lähes jokaisen ihmisen elämää ja yhä nuoremmat lapset viettävät niiden ääressä aikaansa. Tätä ruutujen parissa vietettyä aikaa kutsutaan ruutuajaksi. Lasten ruutuajasta keskustellaan paljon, koska tutkimukset ovat tunnistaneet yhteyksiä runsaan ruutuajan ja lapsen kehityksen välillä. Ensisijainen vastuu lapsen turvallisesta ja terveellisestä ruutujen käytöstä on vanhemmilla. Alle kouluikäinen lapsi elää varhaislapsuutta ja on monin tavoin riippuvainen vanhempansa huolenpidosta. Vanhemman tehtävänä onkin varmistaa, että pienen lapsen ruutujen käyttö on ikätasolle sopivaa niin sisällön, käyttötavan kuin käyttömäärän näkökulmasta.

Vanhempien toimintaa lapsen ruutujen käytön ohjaamiseksi ja sääntelemiseksi voidaan tarkastella vanhempien valvomaa mediankäyttöä kuvaavan teorian näkökulmasta. Teoria erottaa perinteisesti kolme vanhempien käyttämää keinoa, joita ovat aktiivinen valvonta, rajoittava valvonta ja yhteiskäyttö (Kallio, 2021). Näiden rinnalla tutkimuksissa esiintyy myös muita keinoja, joiden avulla vanhemmat pyrkivät valvomaan tai kontrolloimaan lapsensa ruutujen käyttöä. Tutkimusten mukaan vanhempien käyttämillä keinoilla on vaikutus lasten ruutuajan määrään ja ruutujen käyttöön, minkä takia ne ovat yhteydessä myös lapsen kehitykseen (Fitzpatrick ym., 2023; Wu ym., 2026).

Päätin tutkia pro gradu -tutkielmassani vanhempien valvomaa mediankäyttöä kuvaavan teorian pohjalta, millaisia keinoja vanhemmat käyttävät lapsensa ruutuajan sääntelemiseksi varhaislapsuudessa. Lisäksi päätin tutkia, millaisia asenteita ja kokemuksia heillä on lapsensa ruutuajan rajoittamisesta. Tutkimuksen aineisto koostui 154 vanhemman vastauksista itse toteutettuun verkkokyselyyn. Vastauksia analysoitiin pääasiassa määrällisiä menetelmiä hyödyntäen.

Tutkimuksen tulosten mukaan vanhemmat käyttävät useita erilaisia keinoja lapsensa ruutuajan sääntelemiseksi jopa päivittäin. Yleisimmin vastaajat käyttivät ruutuajan sääntelemiseksi erilaisia rajoittavia valvontakeinoja kuten sallivat lapselle vain lapsille suunnattujen alustojen tai sisältöjen käyttämisen, asettivat päivittäisen aikarajan tai ohjasivat lapsen jonkin muun toiminnan pariin. Yleiseksi osoittautui myös silmälläpitäminen eli lapsen ruutujen käytön valvominen esimerkiksi sivusta seuraamalla. Vaikka vanhemmat käyttivät myös muita keinoja lapsensa ruutuajan sääntelemiseksi, oli niiden käyttö rajoittaviin keinoihin ja silmälläpitoon nähden vähäisempää.

Vanhempien asenteiden ja kokemuksien tarkastelu osoitti, että kyselyyn vastanneet vanhemmat olivat suurelta osin yksimielisiä. Vanhemmat kokivat omaavansa riittävät valmiudet lapsensa ruutuajan rajoittamiseksi eli he kokivat esimerkiksi omaavansa riittävän auktoriteetin ja tietävänsä ruutuajan vaikutuksista. Lisäksi vanhemmat kokivat, ettei ruutuajan sääntelemisessä ole haasteita, sillä heidän mukaansa esimerkiksi lapsen ruutuaika oli kohtuullinen, eikä rajoittaminen aiheuttanut konflikteja perheessä. Vanhempien näkemykset ruutuajan vaikutuksista lapsen kehitykseen kuitenkin jakautuivat enemmän. Noin puolet pitivät vaikutuksia negatiivisina ja loput puolet olivat joko eri mieltä tai eivät tehneet selväksi kumpaan suuntaan kallistuvat.

Vanhempien toiminnan tutkiminen lasten ruutujen käytön sääntelemisessä on tärkeää, jotta vanhempien kasvatustyötä osataan tukea oikealla tavalla ja tunnistetaan mahdolliset haasteet, joita vanhemmat kokevat. Samaan aikaan tuloksia on kuitenkin tarkasteltava kriittisesti pohtien, eroaako vanhempien näkemys toiminnastaan siitä, mitä se todellisuudessa on. Samaan tapaan vanhempien asenteet ja kokemukset mittaavat todellisuutta vain subjektiivisesti. Tämä on tärkeä asia pohdittavaksi tulevissa tutkimuksissa ja erityisesti niiden aineistonhankintatapaa valittaessa.

Anni Mäkinen

Lapin yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, Luokanopettajakoulutus

Blogikirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan ”Vanhempien keinot varhaislapsuuden ruutuajan sääntelyssä”

Lähteet:

Fitzpatrick, C., Cristini, E., Bernard, J. & Garon-Carrier, G. (2023). Meeting preschool screen time recommendations: which parental strategies matter? Frontiers in psychology, 14, 1287396. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2023.1287396

Kallio, A. (2021). Lasten televisionkatselun rajoittamisen sosiaaliset käytänteet. Psykologia, 56(3), 284–303.

Wu, S., Yu, X., & Wei, W. (2026). The indirect role of children’s screen time and the moderating role of problematic parental screen use on the relationships between different parental mediation strategies and preschoolers’ developmental outcomes. Computers and education, 245, 105552. https://doi.org/10.1016/j.compedu.2025.105552