Lapin yliopiston professori Laura Junka-Aikio tarkastelee Saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle tekemässään erillisselvityksessä Saamenmaan militarisaation vaikutuksia saamelaiseen kulttuuriin, elinkeinoihin ja oikeuksien toteutumiseen Suomessa.

2020-luvun geopoliittisten jännitteiden lisääntyminen heijastuu vahvasti Saamenmaalle. Erillisselvitys on ensimmäinen muutoksen vaikutuksia saamelaisiin kartoittava tutkimus Suomessa, eikä vastaavaa selvitystä ole tuotettu vielä Norjassa tai Ruotsissakaan. Junka-Aikion mukaan esimerkiksi Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyys sekä USA:n kanssa solmitut DCA-sopimukset tuovat mukanaan mahdollisesti hyvinkin laajoja muutoksia, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia saamelaisiin. Saamelaiset jakavat huolen kansallisesta turvallisuudesta, mutta odottavat, että heidän oikeuksiaan kunnioitetaan myös maanpuolustukseen liittyvän päätöksenteon ja toimenpiteiden yhteydessä.

Junka-Aikio on omassa tutkimuksessaan jo muutaman vuoden keskittynyt pohjoisten alueiden militarisaatioon ja arktiseen geopolitiikkaan liittyviin kysymyksiin erityisesti dekoloniaalisista ja yhteiskunnallisen kestävyyden lähtökohdista käsin. Erillisselvitystä varten hän toteutti kymmeniä laadullisia haastatteluja talvella ja keväällä 2025. Saamelaisten toimijoiden lisäksi Junka-Aikio piti tärkeänä myös valtion ja viranomaisten näkökulman esiin tuomista kokonaiskuvan luomiseksi.

– Haastattelin sekä saamelaisia ja saamelaista poronhoitoa edustavia tahoja, saamelaisia yksityishenkilöitä että viranomaisia kuten Puolustusvoimien ja puolustusministeriön edustajia ja Lapin aluehallinnon edustajia. Lisäksi laajensin näkökulmaa haastattelemalla joitakin saamelaisia toimijoita Ruotsin ja Norjan puolella, Junka-Aikio kertoo.

Lakisääteisiä yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvollisuuksia ohitetaan

Junka-Aikion mukaan saamelaisten lakisääteisiä ja sekä perustuslaissa että kansainvälisissä sopimuksissa ja julistuksissa vahvistettuja oikeuksia, mukaan lukien viranomaisen yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvollisuus, on viime vuosina ohitettu laajasti nimenomaan sotilaalliseen turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden yhteydessä.

– Natojäsenyys- ja DCA-sopimusprosessit vietiin läpi saamelaisia kuulematta ja tiedottamatta, eikä saamelaiskäräjälain yhdeksännen pykälän mukaisia neuvotteluja näiden päätösten toimeenpanosta ole järjestetty vieläkään, Junka-Aikio sanoo.

Kutturantien kehittämishanke puolestaan tuo esiin, miten militarisaatio vaikuttaa saamelaisten oikeuksia heikentävästi myös aluesuunnittelun tasolla. Kutturantien kehityshankkeessa on kyse saamelaiseen erämaakylä Kutturaan johtavan tien jatkamisesta noin 19 kilometriä länteen, jossa tie yhdistyisi Pokantiehen. Toteutuessaan tie halkoisi Hammastunturin erämaa-alueen ja muuttaisi kylän luonnetta perustavanlaatuisesti. Tien vaikutuksesta matkailun, metsäteollisuuden ja muiden perinteisten elinkeinojen kanssa kilpaileva maankäyttö lisääntyisi merkittävästi. Saamelaisten elinkeinojen ja saamelaisen tulevaisuuden näkökulmasta vaikutukset voivat olla hyvin kauaskantoisia.

Kutturantien kehityshanke nousi esiin, kun Puolustusvoimien Pääesikunta esitti sen lisäämistä Lapin liiton valmistelemaan Lapin liikennestrategiaan viimeisellä lausuntokierroksella, jolloin muilla lausujilla ei enää ollut mahdollisuutta ottaa sitä huomioon omassa lausunnossaan. Saamelaiskäräjät, Saamelaispaliskunnat ry ja ne paliskunnat joihin hanke suoraan vaikuttaisi, ilmaisivat tämän jälkeen vastustavansa hanketta. Samalla ne kuitenkin esittivät vaihtoehtoista reittiä, joka olisi saamelaisen kulttuurin ja alueen poronhoidon kannalta vähemmän tuhoisa mutta yhtä lailla vahvistaisi itä-länsi yhteyksiä. Tästä huolimatta Lapin liitto kiiruhti lisäämään Kutturantien kehittämishankkeen osaksi liikennestrategiaa, joka hyväksyttiin joulukuussa 2024.

Junka-Aikion mukaan Lapin liitto perustelee päätöstään sisällyttää tiehanke liikennestrategiaan alueidenkäyttölailla, joka heidän tulkitsemanaan asettaa maanpuolustukselliset hankkeet ja toimet muita tärkeämmiksi, eli heidän on käytännössä ”pakko” toteuttaa se, mitä Puolustusvoimat esittää. Tosiasiassa sektorilainsäädäntöä kuten alueidenkäyttölaki ei kuitenkaan voi tulkita irrallaan laajemmasta oikeusjärjestyksestä, mukaan lukien kansainväliset sopimukset, jotka painottavat perus- ja ihmisoikeusmyönteistä laintulkintaa. Maanpuolustukselliset toimenpiteet eivät rauhan aikana muodosta minkäänlaista poikkeusta esimerkiksi viranomaisen yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvoitteeseen Saamelaiskäräjien kanssa. Saamelaisten oikeuksia alkuperäiskansana tulee kunnioittaa täysimittaisesti myös sotilaalliseen turvallisuuteen liittyvien hankkeiden ja toimenpiteiden valmistelussa ja päätöksenteossa.

Haitat näkyvät jo nyt poronhoidossa

Selvityksen mukaan militaarisen maankäytön lisääntyminen lisää jo ennestään kovaa painetta saamelaisten perinteisille elinkeinoille ja erityisesti poronhoidolle. Muun teollisen maankäytön kanssa kumuloituessaan vaikutukset voivat olla merkittäviä. Junka-Aikion mukaan sotaharjoituksista koituvia välittömiä haittoja poronhoidolle ovat esimerkiksi melu ja muut häiriöt, jotka voivat johtaa tokkien hajoamiseen, tai pelästyttää poroja johtaen esimerkiksi vaamien keskenmenoihin. Merkittäviä ovat myös suorat laidunvauriot ja -menetykset. Jos joukot tallovat lumen tiiviiksi, ei sitä voi sen kevään osalta enää laiduntaa. Tai jos jäkälämaa tuhoutuu raskaan kaluston alla, sen tosiasiallisessa palautumisessa laidunmaaksi voi kestää kymmenen vuotta tai jopa enemmän. Häiriöistä ja niihin sopeutumisesta koituu poronhoitajille merkittäviä kustannuksia ja ylimääräistä työtä. Toistaiseksi kuluja ja ylimääräistä työtä ei kuitenkaan ole korvattu. Niin ikään menettelyt ja perusteet, joilla korvauksia voisi hakea, ovat epäselviä.

Haittojen laajuudesta huolimatta Junka-Aikio kertoo yllättyneensä, miten valmiita hänen haastattelemansa poronhoitajat olisivat etsimään ratkaisuja yhdessä Puolustusvoimien kanssa, ja miten merkittävää osaa haitoista olisi tosiasiassa mahdollista tehokkaasti minimoida ja ehkäistä. Tämä vaatisi käytännössä kuitenkin sitä, että poronhoitajilla olisi tarpeeksi aikainen ja tarkka tieto sotaharjoituksista ja niiden paikoista, ja että asioista sovittaisiin hyvissä ajoin yhdessä ja vastavuoroisesti Puolustusvoimien kanssa.

Ratkaisuina vahva yhteistoiminta Puolustusvoimien ja saamelaisten välillä

Junka-Aikion mukaan isossa kuvassa keskeistä olisikin yhteistoiminnan ja kommunikaation kehittäminen saamelaisten ja Puolustusvoimien sekä puolustusministeriön välillä. Tällä hetkellä saamelaisten oikeuksiin liittyvä asiantuntemus ja kokemus on ohutta sekä Puolustusvoimissa että puolustusministeriössä. Tämä johtuu osin siitä, että aiemmin sotaharjoitustoiminta on ollut saamelaisten kotiseutualueella varsin vähäistä, eikä yhteistoiminnalle ja yhteistyölle ole ollut varsinaista tarvetta. Nyt tilanne on muuttunut. Asiantuntemuksen, verkostojen ja selkeiden yhteistoimintamallien rakentamiselle alkaa olla kiire.

– Puolustusvoimat kyllä viestii sotaharjoituksista saamelaisten kotiseutualueen paliskunnille ja jonkinlaisia neuvottelujakin nähtiin esimerkiksi keväällä 2024 järjestetyn laajan Nordic Response – sotaharjoituksen alla, mutta tällä hetkellä toiminta ei ole riittävän vakiintunutta eivätkä käytännöt selviä. Paljon lepää nyt yksittäisten poroisäntien oman aktiivisuuden harteilla. Viimekädessä vastuun yhteistoiminnan ja neuvottelujen järjestämisestä ja sujuvuudesta tulisi kuitenkin olla viranomaisella. Viranomaisen tulisi sopia tehokkaista toimintamalleista yhdessä Saamelaiskäräjien kanssa, ja sitoutua niiden toteuttamiseen käytännössä, Junka-Aikio toteaa.

Junka-Aikio korostaa, että saamelaisten poronhoitajien ja Puolustusvoimien välistä yhteistoimintaa suunniteltaessa ja korvauskäytäntöjä laadittaessa mallia voitaisiin ottaa Norjasta. Norja on yksi Naton perustajajäsenistä. Naton joukot ovat Norjassa olleet jo pitkään läsnä saamelaisalueella ja yhteistoimintaa poronhoitajien ja Puolustusvoimien välillä on ehditty rakentaa ja hioa vuosikausia. ”Tämänhetkinen tilanne, missä esimerkiksi yhden ja saman Naton sotaharjoituksen yhteydessä toiminta on Norjan puolella suunniteltu yhteistyössä saamelaisten kanssa ja kulut korvataan täysimääräisesti, mutta Suomessa ei, on kestämätön”.

Puolustusvoimien ja saamelaisten välinen yhteistyö on tunnistettu Norjassa tärkeäksi myös Puolustusvoimien omien tavoitteiden näkökulmasta. ”Norjassa saamelaiset poronhoitajat toimivat sotaharjoitusten yhteydessä esimerkiksi oppaina ja kouluttajina, jotka tukevat Puolustusvoimia ja auttavat joukkoja liikkumaan alueella esimerkiksi ympäristöä vähemmän kuormittavasti”, Junka-Aikio kertoo. Saamelaisten poronhoitajien syvällinen paikkatieto ja kyky kulkea vaikeassa maastossa säällä kuin säällä on tärkeää sotilaallisen varautumisen kannalta.

Lisäksi saamelaisen kulttuurin ja perinteisten elinkeinojen elinvoimaisuus tulisi nähdä merkityksellisenä myös pohjoisen resilienssin ja kokonaisturvallisuuden kannalta. ”Saamelaiskäräjät on ilmaissut myös Suomessa moneen kertaan haluavansa tehdä yhteistyötä Puolustusvoimien kanssa. Saamelaisten oikeudet eivät kulje maanpuolustusta vastaan. Parhaimmillaan niiden edellyttämä yhteistoiminta voisi hyödyttää kaikkia osapuolia ja tukea sekä saamelaista että suomalaista tulevaisuutta Pohjois-Suomessa, Junka-Aikio toteaa.

Erillisselvitys Saamenmaan militarisaation vaikutukset alkuperäiskansan kulttuuriin, elinkeinoihin ja oikeuksien toteutumiseen Suomessa julkaistaan Rovaniemellä 3.9.2025 kello 13–15 Lapin yliopiston salissa B127.

Tilaisuuden alussa Laura Junka-Aikio kertoo erillisselvityksestä jonka jälkeen luvassa on paneelikeskustelu.

Paneeliin osallistuvat:

  • Tuomas Aslak Juuso (Saamelaiskäräjien puheenjohtajan sijainen, II varapuheenjohtaja)
  • Tiina Sanila-Aikio (puheenjohtaja, Saamelaispaliskunnat ry) 
  • Aslat Holmberg (Saamelaisneuvosto) 
  • Leena Hansen (OTT, alkuperäiskansaoikeuden dosentti)

Erillisselvitys on luettavissa Valtioneuvoston verkkosivuilla 3.9.

Linkki tilaisuuden striimiin