Resilienssistä ja kestävyydestä on tullut viime vuosina työelämän ja työelämätutkimuksen muotisanoja. YTM Sari Niemen johtamisen psykologian alaan kuuluva väitöstutkimus tuo asiantuntijatyön resilienssin tarkasteluun usein unohdetun ekologisen kestävyyden näkökulman, jonka merkitys korostuu ekologisen kriisin aikakaudella.

Tutkimus tarkastelee, miten resilienssi, eli muutos- ja uudistumiskyky, näkyy asiantuntijatyössä ja sen johtamisessa. Niemi osoittaa miten kompleksisesta ja monitasoisesta ilmiöstä asiantuntijatyön resilienssissä on kyse.

– Resilienssissä kietoutuvat yhteen ihmisten asenteet ja ominaisuudet sekä merkityksellinen työ ja ihmissuhteet. Myös asiantuntijoiden selviytymiskeinot ovat toisiinsa kytkeytyneitä ja tilannesidonnaisia. Resilienssiin ei siis ole yhtä kaikkiin tilanteisiin ja kaikille sopivaa konstia, Niemi kertoo.

Tutkimuksessa resilienssiä tarkasteltiin asiantuntijatyöntekijöiden kokemuksina, yritysten kestävän henkilöstöjohtamisen valossa sekä luonnon huomioivalla systeemisellä tasolla. Tutkimus osoittaa jännitteitä esimerkiksi yksilön ja yhteisön resilienssin välillä.

– Asiantuntijatyötätekeville hektisessä työelämässä resilienssistä on tullut monille enemmän henkilökohtaista selviytymiskamppailua, jossa vastuu selviytymiseen liittyvistä valinnoista on lopulta yksilöllä, Niemi toteaa.

Henkilöstöjohtamisessa resilienssi tarkoittaa usein sitä, että työntekijöitä ohjataan johtamaan itseään ja sopeutumaan organisaation tavoitteisiin. Niemen mukaan parhaimmillaan resilienssi työyhteisöissä näkyy kollegoiden välisenä keskusteluna ja toisilta oppimisena, mutta käytännössä tähän on kuitenkin harvoin aikaa, sillä kalenterit ovat täynnä. Moni kaipaa yhteisiä hetkiä vaikeiden kysymysten pohtimiseen, mutta kiireen keskellä osa turvautuu selviytymiskeinona yhteistyön välttelyyn tai etäkokouksissa monen asian tekemiseen yhtä aikaa.

Ihmiskeskeinen resilienssikäsitys on riittämätön

Työelämässä resilienssi on perinteisesti ymmärretty ihmisten ominaisuutena tai työyhteisöjen sisäisenä voimavarana, jolla inhimillistä kestävyyttä ja yritysten taloudellista kannattavuutta tavoitellaan. Niemen mukaan resilienssiä tulisi tarkastella paitsi työntekijöiden ja työyhteisöjen ominaisuutena, myös osana laajempaa sosioekologista kokonaisuutta.

– Vaikka luonnon kestävyys vaikuttaa pitkällä aikajänteellä työntekijöiden ja organisaatioiden selviytymiseen, se ei näy työelämän resilienssikäsityksissä, Niemi toteaa.

Sosioekologinen, luonnon huomioiva resilienssikäsitys on Niemen mukaan vasta muotoutumassa.

– Esimerkiksi etätyö on lähentänyt työn ja luonnon suhdetta. Organisaatioiden vastuullisuuspuheessa tämä näkökulma on kuitenkin yhä ohut. Vaikka yritykset voivat muuten pyrkiä kestävyyteen, ne kertovat vähän ekologista kestävyyttä tukevista henkilöstökäytännöistä, Niemi sanoo.

Kestävyyden paradoksi ja uusi ymmärrys resilienssistä

Tutkimus tuo esiin kestävyyden paradoksin: keskittymällä vain työntekijöiden ja työyhteisöjen resilienssin vahvistamiseen voidaan samalla ylläpitää nykyisiä, luonnon kannalta kestämättömiä toimintatapoja. Näin resilienssin tavoittelu voi paradoksaalisesti heikentää ihmisten sopeutumiskykyä ekologisessa kriisissä.

– Toisin kuin työelämäpuheessa yleensä ajatellaan, resilienssi ei ole yksinomaan toivottava ja myönteinen ilmiö, Niemi sanoo.

Työelämä ei ole vain ekologisen kriisin ulkopuolinen toimija, vaan osa sitä – ja siten myös osa ratkaisua. Tämä haastaa pohtimaan, miten työn ja luonnon suhde voisi olla kestävämpi ja millaista resilienssiä kestävyyden tavoittelussa tulisi vahvistaa.

Niemi ehdottaakin, että kestävän työelämän rakentaminen vaatii uudenlaista ymmärrystä resilienssistä – sellaista, joka tunnistaa ihmisen osana laajempaa sosioekologista kokonaisuutta.

– Se ei tarkoita yksilö- ja yhteisötason resilienssin hylkäämistä, vaan sen vahvistamisesta niin, että henkilöstöjohtamisen tulokulmaa laajennetaan luontoon, Niemi toteaa.

Tietoa väitöstilaisuudesta

Tietoa väitöstilaisuudesta YTM Sari Niemen väitöskirja Resilienssi asiantuntijatyössä – kestävyyden paradoksi tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa marraskuun 14. päivänä 2025 kello 12 luentosalissa B126 (Lapin yliopiston päärakennus, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjänä toimii tutkimusjohtaja Petri Uusikylä Vaasan yliopistosta ja kustoksena yliopistonlehtori Ville Pietiläinen Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland2/

Tietoa väittelijästä

Sari Niemi on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Joensuun yliopistosta vuonna 2005. Hän on työskennellyt yli 15 vuotta työhyvinvointi-, johtamis- ja aluekehitysaiheiden parissa korkeakouluissa. Vuodesta 2022 hän on toiminut elinvoimajohtajana Pelkosenniemen kunnassa.

Lisätietoja

Sari Niemi, sarniemi(at)ulapland.fi

Tietoa julkaisusta

Niemi, Sari (2025): Resilienssi asiantuntijatyössä – kestävyyden paradoksi. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 421, ISBN 978-952-337-517-8, ISSN 1796-6310. Lapin yliopisto, Rovaniemi.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-517-8