Yhteiskuntatieteiden maisteri Anu Vuolukan väitöstutkimuksen mukaan mielenterveyskuntoutujien palvelutuotannossa psyykkisesti sairastunut nuori aikuinen tarpeineen jää paikoin kohtaamatta. Palvelutuotannon arkiset käytänteet heikentävät myös kaikkien toimijoiden mahdollisuutta kantaa vastuuta palveluiden hyvinvointitavoitteista.

Nuorten pahoinvointi tai hyvinvointi on puhuttanut viime vuosina kiihtyvällä vauhdilla ja säännöllisesti saadaan lukea huolesta, jota esimerkiksi nuorten mielenterveysongelmat tuottavat. Käytännön palvelutoiminnassa huoli ei kuitenkaan aina todennu nuorten kuntoutumista tukevina toimina. Sen sijaan mielenterveyskuntoutujien palvelutuotannossa merkityksellistyvät yhteiskunnan rakenteelliset ja ideologiset tekijät, kuten palvelujärjestelmä ja itsenäinen pärjääminen. Myös silloin, kun elämään asettaa ehtoja vakava psyykkinen sairaus.

– Radikaalisti tulkitussa kuvassa nuori aikuinen mielenterveyskuntoutuja pelkistyy valtiovallan osaseksi, lojaaliksi palvelujärjestelmää kohtaan, tärkeimpänä tehtävänä turvata palvelutuotantoa, ei niinkään omaa hyvinvointia, toteaa Anu Vuolukka, joka väitöstutkimuksessaan tarkastelee mielen-terveyskuntoutujien palvelutuotannon ehtoja.

Tutkimuksessa ehtoja tulkitaan toimijuusrealistisen teorian kautta. Ehdoiksi luetaan erot, jotka rakentuvat palvelutuotannon arkisissa käytännöissä.

– Minua eivät lähtökohtaisesti kiinnostaneet ehdot, joita saamme lukea mielenterveystyön strategiapapereista tai kuulla nuoriin kohdistuvissa huolipuheissa, vaan ehdot, joita elämme todeksi palvelutuotannon arjessa, Vuolukka sanoo.

Erot eli ehdot ovat ratkaisevia suhteessa siihen, minkälaiseksi jokin tai joku määrittyy. Palvelutuotannossa esimerkiksi nuorta aikuista palvelunkäyttäjää määrittäviä ehtoja tuottavat samanaikaisesti muun muassa lainsäädäntökäytäntö; onko hän nuori vai aikuinen, diagnostinen käytäntö; onko hänellä psyykkinen sairaus vai ei, sekä palveluohjauskäytäntö; onko hänellä sellainen palvelutarve, joka oikeuttaa vallitsevissa olosuhteissa palveluun. Tutkimus osoittaa ehdoille olevan luontaista, että ne muuntuvat tilanteisesti ajassa ja paikassa. Toisaalta ehdot välittävät kuvaa vakiintuneista arkiymmärryksistä, jotka mielenterveyskuntoutujien palvelutuotannossa vallitsevat.

Vuolukan omat työvuodet yksityisen sektorin nuorten aikuisten asumispalvelutoiminnan parista ovat tutkimuksessa keskeisessä osassa. Arkinen työ nuorten kuntoutujien, heidän läheisten ja yhteis-työtahojen kanssa herätti hänessä monia kysymyksiä erityisesti psyykkisesti sairaan nuoren aikuisen asemasta palvelujärjestelmässä.

– Huomioiden yhteiskunnallinen huoli nuorten tilanteesta ja palveluille alati vahvistuva kuntoutumisen tavoite, olisi luontevaa, että palvelutuotannon ehdot vastaisivat huoleen ja esitettyyn tavoitteeseen, ja psyykkisesti sairaan nuoren aikuisen asema tarpeenmukaisen palvelun saajana olisi vahva, Vuolukka toteaa.

Käytännöt haastavat palvelutuotantoa

Vuolukan tutkimus osoittaa ristiriidan palvelujärjestelmän rakenteellisten olosuhteiden ja sen luomien liiketoimintaolosuhteiden sekä mielenterveyteen tukea hakevien nuorten aikuisten yksilöllisten tarpeiden välillä. Palvelutuotannon käytänteet vahvistavat muun muassa palveluiden yksipuolisuutta.

Havainto on tärkeä keskusteluun, miksi palveluilla ei saavuteta niille asetettuja kuntoutumistavoitteita. Palvelujärjestelmää merkityksellistävät käytännöt todentuvat arjen palvelutoiminnassa esimerkiksi uhkana palvelun jatkuvuudelle, viiltoina käsivarsissa ja valta-asetelmiin kietoutuvana hiljaisuutena.

Tutkimus myös osoittaa, kuinka palvelukäytännöt eivät ole neutraaleja, vaan niitä muokkaavat samanaikaisesti monet osatekijät, kuten resurssit, rakenteet, kieli ja normit. Nämä tekijät muokkaavat paitsi palvelun luonnetta myös nuoria aikuisia mielenterveyskuntoutujia ja heihin kohdistuvia odotuksia.

Mielenterveyskuntoutujien palvelutuotanto määrittyy tutkimuksessa kollektiiviseksi ja hajautuneeksi ja sillä on tarttumapinta useisiin toimijoihin. Tällöin myös vastuukysymykset määrittyvät uudella tavalla. Vaikuttavan palvelutuotannon ja nuorten hyvinvoivempien tulevaisuuksien osalta tutkimus peräänkuuluttaa mielenterveyskuntoutujien palvelutuotantoon kietoutuvien toimijoiden oivallusta omasta roolista palvelutuotannon käytäntöjen kokonaisuudessa ja tietoisuutta lopputulemista, joissa he ovat toimillaan osallisina. Vuolukan mukaan esimerkiksi palveluiden kilpailutuskäytäntö, joka usein kietoo palvelutuotantoon myös asiakasrajapinnasta etäällä olevia toimijoita, tuottaa palveluun ehtoja, jotka haastavat muun muassa palvelun tarpeenmukaisuutta ja jatkuvuutta.

– Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon haasteita on pyritty ratkomaan pitkälti rakenteisiin ja julkisen tai yksityisen sektorin toimijoihin kohdistuvilla ratkaisuilla. Väitöstutkimukseni korostaa arkisten käytäntöjen roolia palvelutuotannossa ja palvelunkäyttäjän asemaa niissä. Tulokset ruokkivat myös keskustelua palvelutuotannon arvoista ja eettisyydestä. Palvelutuotannon arjen käytännöissä määrittyy osaltaan nuoren aikuisen mielenterveyskuntoutujan asema ja mahdolliset tulevaisuudet suomalaisessa yhteiskunnassa. Näin palvelutuotannon käytänteistä jokainen on myös eettinen toimi, Vuolukka kertoo.

Väitöstilaisuus

YTM Anu Vuolukan väitöskirja Toimijuusrealistinen tulkinta nuorten aikuisten mielenterveyskuntoutujien ehdoista tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 12.12.2025 klo 12 alkaen luentosalissa B126 (Lapin yliopiston F-siipi, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi).

Vastaväittäjänä toimii vanhempi yliopistonlehtori, dosentti, KTT Saija Katila Aalto yliopistosta ja kustoksena professori Susan Meriläinen Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland2/

Tietoa väittelijästä

Anu Vuolukka suoritti YTM-tutkinnon johtamisen alalta Lapin yliopistossa vuonna 2017. Hän on aiemmalta koulutukseltaan mielenterveys-, päihde ja kriisityöhön syventynyt lähihoitaja (1996), toimintaterapeutti (2002) ja ratkaisukeskeinen työnohjaaja (2013). Vuolukka on tehnyt työuransa sosiaali- ja terveyspalvelualalla, siirtyen vähin erin asiakasrajapinnan hoito- ja kuntoutustyöstä erilaisiin sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden johtamistehtäviin. Työvuosien myötä hänen kiinnostuksensa sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmään ja erityisesti sen käytäntöihin on vahvistunut. Vuolukka työsti kandidaatin tutkielman (2016) sosiaali- ja terveysalan yksityisen ja julkisen tahon johtajien keskinäisestä yhteistyöstä. Pro gradussa (2017) hän tarkasteli kilpailutusta sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiskäytäntönä.

Väitöstyön rinnalla Vuolukka on viime vuosina toiminut erilaisissa sosiaali- ja terveysalan kansallisissa ja kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä. Vuolukka toimii myös organisaattorina vuotuisessa mielenterveysalan ASPIRE-tapahtumassa ja on osallisina erilaisissa palvelualan kehittämis- ja tutkimushankkeissa.

Lisätietoja

Anu Vuolukka
vuolukka.anu@gmail.com
puh. +358 40 7697 916

Tietoa julkaisusta

Vuolukka, Anu (2025) Toimijuusrealistinen tulkinta nuorten aikuisten mielenterveyskuntoutujien palvelutuotannon ehdoista. Acta electronica Universitatis Lapponiensis, 423. ISBN: 978-952-337-523-9. ISSN: 1796-6310. Lapin yliopisto, Rovaniemi.

Linkki väitöskirjan sähköiseen versioon: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-523-9