TaM Aki Lintumäen väitöstutkimuksen mukaan taideperustainen toiminta luo nuorille toivon rakentamisen tiloja, joissa he voivat käsitellä ilmastonmuutokseen liittyviä tunteitaan ja ajatuksiaan kehollisesti, materiaalisesti, yhteisöllisesti ja yhteiskunnallisesti. Nuorten ilmastoresilienssi ei kehity ennalta annettujen ratkaisujen avulla, vaan osallistumisen, toiminnan ja merkityksellisten kokemusten kautta.

Ilmastonmuutoksesta on kehittynyt aikamme merkittävin haaste. Ihmisen toiminnan seurauksena voimistuva ilmiö kuormittaa planeetan kantokykyä ja uhkaa kaikkien eliöiden olemassaolon edellytyksiä. Ekologisten vaikutusten ohella ilmastonmuutos heijastuu myös kulttuureihin, yhteisöihin ja talouden rakenteisiin.

Monissa kansainvälisissä ja kotimaisissa tutkimuksissa on osoitettu, että erityisesti nuoret ympäri maailman kokevat ilmastonmuutoksen aiheuttamaa ympäristöahdistusta ja vaikeita ilmastotunteita. Lisäksi heidän epävarmuuttaan ja huoltaan tulevaisuudesta lisää poliittisten päättäjien hitaus reagoida ilmiön vaikutuksiin. Kehitys on yhteydessä nuorten toimintakyvyn ja elämänlaadun heikkenemiseen. Nämä näkökulmat nostavat esiin tarpeen vahvistaa tulevaisuuttaan rakentavan sukupolven resilienssiä kohdata ilmastonmuutos.

Taiteen maisteri Aki Lintumäki tarkastelee väitöstutkimuksessaan nuorten ilmastoresilienssin muodostumista taideperustaisen toimintatutkimuksen avulla. Tutkimuksen tavoitteena on edistää ympäristöahdistuksen ja vaikeiden ilmastotunteiden kanssa kamppailevien nuorten toivoa valoisammasta tulevaisuudesta.

Resilienssillä tarkoitetaan Lintumäen väitöstutkimuksessa prosessia, jossa yksilö, yhteisö, yhteiskunta tai järjestelmä kohtaa kriisin ja sopeutuu sen aiheuttamaan muutokseen. Resilienssi on myös määritelty kyvyksi vastustaa ja sietää tehokkaasti kriisejä ja palautua niiden aiheuttamista järkytyksistä.

– Nuorilla tulee olla mahdollisuuksia käsitellä ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita ja ajatuksiaan yhteisöllisesti sekä osallistua itse omaa tulevaisuuttaan koskevaan keskusteluun ja toimintaan, Lintumäki toteaa.

Pysäytyskuva Minun paikkani – Mu báiki – My Place -videoteoksesta heijastettuna ulkona pimeässä olevalle valkokankaalle.
Aurora-tulevaisuustapahtumassa Levillä julkistettiin marraskuussa 2022 Minun paikkani – Mu báiki – My Place -videoteos, joka ilmaisi nuorten ajatuksia ja tunteita ilmastonmuutoksesta. Kuva: Aki Lintumäki.
Vaikeista ilmastotunteista aktivistiseen toimintaan

Lintumäen tutkimus osoittaa, että taideperustainen toiminta luo nuorille toivon rakentamisen tiloja ympäristöahdistuksen ja vaikeiden ilmastotunteiden käsittelyyn sekä ilmastoresilienssin vahvistamiseen. Näissä tiloissa he voivat käsitellä ilmastonmuutokseen liittyviä tunteitaan ja ajatuksiaan kehollisesti, materiaalisesti, yhteisöllisesti ja yhteiskunnallisesti. Samalla vaikeat ilmastotunteet voivat muuntua passiivisesta huolesta aktivistiseksi toiminnaksi, joka kytkeytyy arvoihin ja myönteisiin tulevaisuuskuviin. Toiminnan korostaminen on keskeistä nuorten hyvinvoinnin vahvistamisessa sekä heidän ilmastoresilienssinsä edistämisessä.

– Taideperustainen toiminta voi vahvistaa nuorten kokemusta siitä, että he kuuluvat yhteisöihin, voivat vaikuttaa ympäristöönsä ja osallistua kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen, Lintumäki sanoo.

Tutkimus tuo esiin tarpeen luoda nuorille matalan kynnyksen yhteiskunnallista ja aktivistista toimintaa, jossa ympäristöahdistuksen ja vaikeiden ilmastotunteiden käsittely ei jää yksityiseksi kokemukseksi, vaan kytkeytyy osaksi laajempaa yhteiskunnallista dialogia, osallisuutta ja poliittista vaikuttamista.

Lisäksi tutkimus osoittaa, että kuvataidekasvatuksella, joka perustuu ekokulttuuriseen kestävyysorientaatioon, voidaan edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta, ilmastoresilienssiä ja hyvinvointia osana laajempaa kestävyysmurrosta.

– Tutkimukseni mukaan nuorten taideperustainen ilmastoresilienssin edistäminen on toivon rakentamista, jonka pääasiallisina tekijöinä toimivat nuoret itse, Lintumäki korostaa.

Kuva performanssista, jossa kaksi henkilöä lyö työvälineillä palasiksi isoa, kuormalavojen päällä olevaa jääkimpaletta keväisellä kadulla rakennuksen oven edessä ja ilmassa leijuu jäähiutaleita.
Ingmanedu Kulttuurialan ammattiopiston valokuvauksen opiskelijat järjestivät näyttelynavajaisten päätteeksi performanssin toukokuussa 2023. Kuva: Aki Lintumäki.
Kolme taideperustaista keinoa ilmastoresilienssin rakentamiseen

Tutkimuksessaan Lintumäki kehitti nuorten ilmastoresilienssiä edistävän ekokulttuurisen lähestymistavan. Se muodostuu kolmesta toisiinsa kietoutuvasta taideperustaisesta keinosta.

Ensimmäinen keino on paikkasidonnainen ja uusmaterialistinen lähestymistapa, jossa nuorten ilmastoresilienssin rakentaminen kiinnittyy heille merkityksellisiin paikkoihin, kokemuksiin ja materiaaleihin.

Toinen keino perustuu nuorten kanssa organisoitaviin julkisiin taiteellisiin tilaisuuksiin, joissa taide toimii vuorovaikutuksen välineenä nuorten, yhteisöjen ja yhteiskunnallisten toimijoiden välillä.

Kolmas keino on innostava fasilitointi, joka viittaa opettajan tai ohjaajan työtä laajempaan toimintaan, jossa yhdistyvät taiteellisen työskentelyn mahdollistaminen, nuorten osallistumisen tukeminen ja yhteisöllisyyden edistäminen. Sen avulla voidaan vahvistaa nuorten ekososiaalisen osallisuuden ja ilmastoresilienssin kehittymistä.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kuvataidekasvatuksen lisäksi nuorisotyössä, järjestötoiminnassa, sosiaalialalla, kasvatuksen ja koulutuksen kentällä sekä kulttuurihyvinvoinnin hankkeissa.

Viisi henkilöä rakentamassa ilmastonmuutosta käsittelevää installaatiota huoneessa Muutos.art-purkutaidetalossa. Huoneessa runsaasti muun muassa isoja sähkölaitteita, sähköjohtoja ja muovisia tavaroita.
Sosped-säätiön nuoret loivat kesällä 2024 ilmastonmuutosta käsittelevän installaation Tampereen Ratinanrannassa sijaitsevaan Muutos.art-purkutaidetaloon. Kuva: Aki Lintumäki.

Tutkimus toteutettiin vuosina 2022–2025 Koneen Säätiön rahoittamassa tutkimushankkeessa Ilmastokriisin etulinjassa: Kanssatutkijuus ja taideperustaiset interventiot nuorten ilmastoaktivismissa ja ilmastokansalaisuuden rakentumisessa. Tutkimus perustuu kolmeen taideperustaiseen toimintatutkimukselliseen sykliin. Niihin osallistui kanssatutkijoina ja -taiteilijoina nuoria Lapista, Itä-Suomesta ja Pirkanmaalta. Taiteellisessa työskentelyssä hyödynnettiin uudistavan arktisen taiteen, yhteisöllisen taidekasvatuksen, yhteisötaiteen ja tilannesidonnaisen oppimisen lähestymistapoja.

Tietoa väitöstilaisuudesta

TaM Aki Lintumäen akateeminen väitöskirja Toivo itse tehtynä – Taideperustainen toiminta nuorten ilmastoresilienssin rakentajana tarkastetaan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa perjantaina 23. lokakuuta klo 12 alkaen salissa B126 (Lapin yliopiston päärakennus, 1. krs, Yliopistonkatu 8, Rovaniemi). Vastaväittäjänä toimii KT Leena Knif Helsingin yliopistosta ja kustoksena emeritusprofessori Timo Jokela Lapin yliopistosta.

Väitöstilaisuutta voi seurata myös etänä osoitteessa: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland2

Tietoa väittelijästä

Aki Lintumäki on työskennellyt kulttuuri- ja kasvatusaloilla sekä taiteen freelancerina lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Hän valmistui taiteen maisteriksi Lapin yliopiston audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelmasta vuonna 2013. Tällä hetkellä Lintumäki työskentelee tutkijana Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämisyksikkö Juveniassa.

Lisätietoja

Aki Lintumäki, aki.lintumaki (at) xamk.fi

Tietoja julkaisusta

Aki Lintumäki (2026). Toivo itse tehtynä – Taideperustainen toiminta nuorten ilmastoresilienssin rakentajana. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 445. ISBN 978-952-337-569-7. Lapin yliopisto, Rovaniemi.

Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-569-7