Yliopiston avajaisissa korostettiin yhteisöllisyyttä ja toivottiin ratkaisuja Rovaniemen asuntopulaan

Lapin yliopiston uuden lukuvuoden avajaisia vietettiin maanantaina 1.9.2025. Juhlassa puhuivat rehtori Antti Syväjärvi, Suomen kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson ja ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Mariel Tähtivaara.

Kuvat: Ville Rinne

Rehtori Antti Syväjärvi painotti puheessaan tiedettä ja koulutusta koko alueen elinehtona ja peruskalliona.

– Veto- ja pitovoima rakentavat elinvoimaa. Mikäli elinvoima osataan jalostaa yhteisin ponnistuksin, niin voidaan saada aikaan valovoimaa eli sellaista voimaa, joka auttaa menestymään pitkällä aikavälillä ilman sesonkimaisia heilahteluja.

Syväjärvi muistutti, että korkein opetus ja tutkimus eivät ole sesonkituotteita, vaan kestävän valovoiman ja kasvun lähteitä pitkällä aikavälillä. Hänen mukaansa tutkimus-, kehitys- osaamis- ja innovaatiopanostukset ovat kaikkien sidosryhmien yhteisiä panostuksia hyvään tulevaisuuteen.

Rehtori nosti puheessaan esiin myös Rovaniemen huonon opiskelija-asuntotilanteen.

– Tämä ei ole vain yksilön ongelma, vaan vakava este koulutukselliselle tasa-arvolle ja alueemme voimalle. Kun opiskelijat joutuvat käyttämään energiansa katon päänsä päällä pitämiseen, ei opiskelusta voi tulla sitä mitä sen pitäisi olla – elämänvaihe, jossa keskitytään oppimiseen ja tulevaisuuden rakentamiseen.

Syväjärvi toivoi puheessaan yhteistä tahtoa luoda ympäristö, jossa nuoret voivat luottaa tulevaisuuteensa, jossa koulutus tuo mahdollisuuksia kaikkialle ja jossa tutkimus ja sivistys ovat vahva pääoma.

– Tämä ei tapahdu itsestään. Se vaatii pitkäjänteistä rahoitusta, laajaa yhteistyötä ja rohkeutta tehdä päätöksiä myös silloin, kun tulokset näkyvät vasta vuosien päästä. Lapissa tiedämme, että jokainen polku alkaa ensimmäisestä askeleesta – mutta ilman askelta ei ole polkua lainkaan. Lappi valitettavasti laahaa perässä esimerkiksi toimijoiden halussa satsata TKI-toimintaan tai vaikkapa kyvyssä tarjota opiskelijoille harjoittelu- ja opinnäytetyöpaikkoja. Mutta nämä ovat korjattavissa, Syväjärvi sanoi.

”Jokainen tarvitsee kodin”

Ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Mariel Tähtivaara painotti puheessaan yhteisöllisyyttä ja toisten kohtaamista. Hän kuvaili Lapin yliopiston yhteisöä monimuotoiseksi, lämpimäksi ja täynnä mahdollisuuksia olevaksi. Tähtivaara korosti, että yliopistossa tärkeintä eivät ole opintopisteet vaan ihmiset, läsnäolo ja vuorovaikutus.

– Vain kohtaamalla toisia opimme niitä taitoja, joita tulevaisuus meiltä oikeasti vaatii: analyyttista ja luovaa ajattelua, yhteistyökykyä, resilienssiä ja kykyä kohdata muutos.

– Haluan lähettää tästä salista vahvan viestin kaupungin päättäjille: Jokaiselle opiskelijalle tulee löytyä laadukas ja kohtuuhintainen koti. Siksi opiskelija-asuntoja tulee rakentaa lisää. Luvattoman majoitustoiminnan kasvu on saatava kuriin. Asumisen lisäksi on panostettava myös vapaa-ajan palveluihin, työ- ja harjoittelupaikkoihin, jotta tänne voisi myös jäädä valmistumisen jälkeen, Tähtivaara sanoi.

– Yliopiston tehtävä ei ole vain tuottaa tutkintoja. Sen tehtävä on tukea, kannustaa ja antaa toivoa. Toivoa siitä, että tulevaisuus ei ole vain uhka, vaan myös mahdollisuus. Että minä riitän. Että minä voin vaikuttaa. Että minä kuulun juuri tänne.

”Vaikeneminen on vaarallista”

Suomen kulttuurirahaston toimitusjohtaja Susanna Pettersson puhui muun muassa tieteen ja taiteen merkityksestä sekä sananvapaudesta ja sen puolustamisen tärkeydestä.

– Vielä vuosi tai kaksi sitten olisi ollut liki mahdotonta ajatella, että akateemisen vapauden rajoittaminen olisi otsikoissa lähes päivittäin. Nyt on, ja tästä saamme kiittää Yhdysvaltoja: Yliopistojen kepittämistä miljardileikkauksilla, tutkimusaiheiden maalittamista ja kiellettyjen avainsanalistojen laatimista. Meidän on myös turha luulla olevamme tiedevastaisuuden ja populismin ulottumattomissa.

Pettersson totesi juhlapuheessaan, että hänen uskonsa tieteen- ja taiteentekijöihin on vahva.

– Tässä tilanteessa kaikilla, joilla on rooli tieteen, taiteen ja kulttuurin puolestapuhujina, on hyvä käyttää ääntään. Tämä koskee instituutioita, ja tämä koskee yksilöitä. Vaarallisinta on se, jos hyvät ja viisaat vaikenevat.

– Niin kauan kuin meillä on kriittisiä ajattelijoita, meillä on toivoa. Te kaikki luotte uskoa siihen, että meille käy hyvin. Niin kauan, kun meillä on uteliaita, intohimoisia, kyseenalaistavia, kunnianhimoisia tekijöitä, meillä ei ole hätää.