Väitöskirjaohjaajien ohjausosaamisen kehittämisellä on tärkeä paikkansa tohtorikoulutuksen kokonaisuudessa. DocSoc360°-pilotissa toteutettiin vuosina 2025–2026 pilotin tarpeisiin räätälöity koulutuskokonaisuus väitöskirjaohjaajille.

Ohjaus ja ohjaajien tekemä työ on tohtorikoulutuksen tärkein kulmakivi. Tämä toteamus toistuu tohtorikoulutusta koskevassa kirjallisuudessa, keskustelussa ja osana toimintaa ohjaavia eurooppalaisia lähtökohtia. Tästä huolimatta väitöskirjaohjaajien tukemiseen ja koulutukseen tai heidän työnsä näkyvyyteen ja painoarvoon ei vieläkään kenties kiinnitetä niiden ansaitsemaa huomiota.

Tohtoripilotti ja sen mukanaan tuomat uudet vaatimukset, tavoitteet valmistumisaikojen lyhentämisestä ja väitöskirjatyöskentelyn tehostamisesta on selvästi merkinnyt uusia paineita myös ohjaajien työlle, osaamiselle ja jaksamiselle. Lapin yliopiston koordinoima, Monitieteinen sosiaalipalveluiden tohtoripilotti (DocSoc360°) tarttuikin haasteeseen ja tarjosi pilottiohjaajilleen mahdollisuuden kehittää osaamistaan osallistumalla koulutukseen, joka toteutettiin kolmena neljän tunnin verkkovälitteisenä lyhytkoulutuksena sekä vertaistapaamisina koulutuskertojen välillä. Koulutuksen fasilitaattoreina toimivat Tampereen yliopiston tutkijakoulun johtaja Pirjo Nikander sekä yliopistopedagogiikan yliopistolehtori Johanna Annala. Ensimmäiset kaksi tapaamista sijoittuivat pilotin ensimmäisen vuoden kevääseen 2025, jolloin pilotin 34 väitöskirjatutkijaa ja heidän ohjaajansa olivat vasta aloittaneet yhteistyönsä, ja kolmas koulutuskerta kevääseen 2026.

DocSoc360°- pilotin keskeinen tavoite: yhteisöllisen toimintakulttuurin luominen, ja sen osatekijät: jaettu merkityksellisyys, luovuus ja struktuurit, sitoutuminen ja kunnioitus, empatia ja tuki, reflektiivisyys sekä jaettu toimijuus ja vastuu antoivat hyvät puitteet ohjauskoulutuksen läpivientiin. Pilotissa rakennettu ohjaajien tiivis yhteistyö sekä teemapohjainen ja vertaisuutta tukeva toimintatapa antoivat hyvän lähtökohdan tarkastella, mitä nykyisessä ohjausta koskevassa tutkimuskirjallisuudessa korostettu tiimipohjainen ohjauskulttuuri voisi olla, ja miten sitä voitaisiin edelleen vahvistaa.

Koulutuksen tavoitteet kuvattiin seuraavasti:

  • tarjoaa perustietoa ohjauksen institutionaalisista puitteista, resursseista ja hyvistä käytännöistä,
  • nostaa keskusteluun ohjaukseen liittyvät pedagogiset ja laajenevat tutkimustaidot,
  • tarjoaa välineitä väitöskirjaprosessin nopeuttamisen tukemiseen,
  • rikkoo mestari – kisälli, suljettujen ovien takana -ohjausmallin tuottamaa yksinäisyyttä ja tukee kollegiaalisemman ohjauskulttuurin syntymistä,
  • auttaa osallistujaa tunnistamaan ohjaukseen liittyviä jännitteitä ja dynamiikkoja sekä paikallisia ohjaajakulttuureja ja käytäntöjä, ja
  • tarjoaa käytännön työvälineitä, jotka tukevat osallistujien jatkuvaa kehittymistä ja hyvinvointia ohjaajina.

Koulutus:

Käytännössä koulutus eteni siten, että ensitapaamisella keskusteltiin ohjauksen yleisistä haasteista ja institutionaalisista käytännöistä, avattiin tiimiohjauksen periaatteita perinteisen suljettujen ovien takana tapahtuvan yksilöohjauksen sijaan, sekä keskusteltiin ohjauksen pedagogisista lähtökohdista ja tuotos- ja prosessiohjauksen eroista.

Toinen tapaaminen keskittyi välitavoitteiden ja -etappien asettamiseen, ohjaajan taitoihin, kuuntelemiseen ja kommunikaatiokäytänteisiin ja palautteen antamiseen, sekä ongelmatilanteisiin, joissa kommunikaatio rikkoutuu ja johtaa pahimmillaan konflikteihin tai väärinymmärryksiin joko ohjaajien tai ohjaajan ja väitöskirjatutkijan välillä. Väitöskirjaohjausta koskeva tutkimuskirjallisuus on osoittanut ohjaajien vertaiskeskustelun keskeisyyden ja tästä syystä koulutuskertojen tapaamiskertojen välissä osallistujat ohjeistettiin jatkamaan keskustelua pienemmissä vertaisryhmissä.

Viimeinen tapaaminen keskittyi uraohjaukseen, ohjaajan itseymmärrykseen ja hyvinvointiin, väitöskirjan muotoon sekä artikkeliväitöskirjan yhteenvetoluvun kirjoittamiseen. Koulutuspaketin apuna käytettiin myös ennakko- ja välitehtäviä, osallistujien ennakkotoiveita, Tampereen yliopiston tutkijakoulun DocEnhance-EU-hankkeessa tuottamia materiaaleja ja videoita sekä tarjottiin konkreettisia työkaluja ohjaajien arkeen.

DocSoc360°- pilotin järjestämä ohjaajakoulutus on hyvä esimerkki siitä, ettei ohjaajille tarjottava tuki vaadi mittavia aika- tai resurssipanoksia.

Koulutuksen antia ja sen aikana käytyjä monipuolisia keskusteluja ja pohdintoja on mahdotonta kattavasti käydä läpi. Alla olevat lyhyet nostot eivät siis tee oikeutta koulutuksen rikkaudelle, mutta antavat kenties pohdittavaa laajemmin kaikille väitöskirjaohjausta tekeville ikään kuin nopeana muistilistana.

  • Tee väitöskirjaprosessin vaiheet, valinnat ja vaatimukset selviksi ohjaavillesi – näin tarjoat heille kartan, jonka avulla päästä maaliin
  • Tee taito- ja tavoiteanalyysi ohjaussuhteen alussa ja keskustele urasuunnitelmista ja tavoitteista pitkin matkaa
  • Ohjaa kasvua itsenäiseksi tutkijaksi älä vaan tekstintuotantoa
  • Ohjaus on aina valtasuhde, joten keskustele kaikkien osapuolten vastuista ja velvollisuuksista
  • Ohjaajallakin on oikeuksia
  • Haasta oma käsityksesi ”ihanneohjattavasta”, sillä se saattaa kantaa asenteellisia odotuksia ja oletuksia
  • Käytä väitöskirjatutkijoiden vertaisuutta prosessin läpinäkyvyyden ja hyvinvoinnin välineenä: yhteisöön kuulumisen tunne kannattelee.
  • Älä oleta, vaan kuuntele, kysy ja kannusta.
  • Ohjaa oikean asiantuntijan luo, sinun ei tarvitse ohjaajana tietää kaikkea
  • Kannusta hankittujen taitojen verbalisointiin ja visualisointiin
  • Tartu mahdollisiin ongelmatilanteisiin ajoissa, tarkasta että tulet oikeinymmärretyksi
  • Ole selkeä ja tarpeeksi yksityiskohtainen antaessasi palautetta, tarkasta, että palaute on ymmärretty oikein
  • Keskustele kanssaohjaajasi kanssa säännöllisesti
  • Pyydä palautetta ohjauksestasi ja korjaa tarvittaessa

DocSoc360°- pilotin järjestämä ohjaajakoulutus on hyvä esimerkki siitä, ettei ohjaajille tarjottava tuki vaadi mittavia aika- tai resurssipanoksia. Valtakunnallinen tohtoripilotti puolestaan on mittava satsaus tohtorikoulutukseen niin suomalaisessa kuin eurooppalaisessakin mittakaavassa.  Se kokoaa tohtorikoulutuksen toimijoita yhteen eri, joskaan ei kaikilla, tieteenaloilla, kokeilee ja kehittää uusia käytäntöjä ja mitoituksia, ja kokonaisuudessaan samalla kartoittaa tilannekuvaa tohtorikoulutuksen mahdollisuuksista, haasteista ja mahdollisista muutostarpeista.

Se, miten tohtoripiloteissa kokeiltavat uudet käytännöt ja välineet ovat skaalattavissa ylös koko tohtorikoulutusta kehittäviksi hyviksi käytännöiksi on keskeisin kysymys, joka jää vielä nähtäväksi. Menossa oleva valtakunnallinen pilottihanke ja Lapin yliopiston koordinoima DocSoc360°- pilotti sen osana voivat tuoda lisäselvennystä siihen, miten ohjaus tohtorikoulutuksen tärkeimpänä kivijalkana käytännössä toimii ja miten ja mihin suuntaan ohjausta ja ohjaajakoulutusta tulisi tulevaisuudessa kehittää.

Kirjoittaja: Pirjo Nikander työskentelee Tampereen yliopiston tutkijakoulun johtajana.