Matkustimme elokuun lopussa Roomaan osallistumaan julkishallinnon tutkijoille suunnattuun European Group for Public Administrationin (EGPA) vuosikonferenssiin. Konferenssi järjestettiin Rooman Sapienza-yliopiston vaikuttavissa puitteissa, ja se kokosi yhteen satoja julkishallinnon, johtamisen ja hallinnon tutkimuksen asiantuntijoita eri puolilta maailmaa.

Tämän vuoden konferenssin teemana oli Public Governance for the Common Good: Human Intelligence Serving the Global Community, joka kutsui pohtimaan, miten julkinen hallinto voi hyödyntää teknologista kehitystä säilyttäen samalla inhimillisyytensä, oikeudenmukaisuutensa ja demokraattisen perustansa. Monissa esityksissä ja keskusteluissa toistui kysymys siitä, kuinka julkinen hallinto pystyy uudistumaan nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä. 

Näihin teemoihin liittyi myös oma tutkimuksemme, jonka esittelimme konferenssissa. Osallistuimme työryhmään Creativity, Innovation, and Digital Transformation in the Public Sector: A Crossroads Between Internal HRM and External Sources of Knowledge. Esitysten ja keskustelujen perusteella oli helppo huomata, että samat kysymykset hallinnon uudistamisesta, johtamisesta ja toimintakyvystä puhuttavat tutkijoita ympäri Eurooppaa, vaikka toimintaympäristöt ovatkin erilaisia.

Tutkimuksessamme tarkastelimme digitaalista transformaatiota Lapin hyvinvointialueella ja erityisesti sitä, miten organisaation muutoskyvykkyys rakentuu strategisen ohjauksen, johtamisen ja henkilöstön arjen kokemusten vuorovaikutuksessa. Digitalisaatiota lähestytään usein teknologisena uudistuksena, mutta tutkimuksemme viesti on, että kyse on ennen kaikkea transformaatiosta eli laajasta toimintatapojen, rakenteiden, johtamisen ja ammatillisten käytäntöjen muutoksesta. Onnistunut digitaalinen transformaatio edellyttää selkeitä tavoitteita, osallistavaa johtamista, oppimista tukevaa työyhteisöä sekä ratkaisuja, jotka tukevat aidosti käytännön työtä ja palveluiden kehittämistä. Tutkimuksen aineisto on kerätty osana Inhimillisesti tehokas digisote -tutkimushanketta.

Oma työryhmämme poikkesi perinteisestä tieteellisestä konferenssiesityksestä. Sen sijaan, että olisimme pitäneet yhden esityksen suuren yleisön edessä, työskentely toteutettiin työpajamuotoisesti. Esittelimme tutkimustamme usealle pienryhmälle, mikä mahdollisti matalan kynnyksen vuorovaikutuksen ja keskustelut osallistujien kanssa. Työpajamuoto osoittautui erilaiseksi tavaksi esitellä omaa tutkimusta. Erityisesti keskustelua herättivät Suomen hyvinvointialueuudistus, organisaatioiden muutoskyvykkyyden eri tasot sekä lähiesihenkilöiden keskeinen rooli digitaalisen transformaation toteuttamisessa. Monia osallistujia kiinnosti erityisesti se, kuinka laaja rakenteellinen uudistus ja samanaikainen digitalisaatio vaikuttavat henkilöstön arkeen, johtamiseen ja palveluiden kehittämiseen.

Keskusteluissa nousi esiin havainto siitä, että onnistunut transformaatio edellyttää ymmärrettäviä muutostavoitteita sekä selkeitä mahdollisuuksia ja riittäviä resursseja henkilöstölle muutoksen toteuttamiseen. Vaikka hallintojärjestelmät ja palvelurakenteet vaihtelevat maittain, monet transformaatioon ja sen johtamiseen liittyvät haasteet näyttivät olevan yllättävän samanlaisia eri puolilla Eurooppaa erilaisilla toimialoilla.

Parasta konferensseissa on usein se, että esitykset ovat vasta keskustelujen alku. Kysymykset, kommentit ja käytäväkeskustelut auttavat näkemään oman tutkimuksen uusista näkökulmista. On aina yhtä innostavaa huomata, kuinka eri kulttuureista tulevat ihmiset ovat kiinnostuneita suomalaisesta yhteiskunnasta ja kulttuurista.

Sapienza-yliopisto tarjosi tapahtumalle arvokkaan näyttämön. Konferenssin juhlalliset tilat muistuttivat pitkästä tiedeperinteestä, johon tutkijat omalta pieneltä osaltaan liittyvät. Tapahtumassa oli vahvasti läsnä ajatus siitä, että tutkimuksella pyritään ymmärtämään yhteiskuntaa ja löytämään keinoja sen kehittämiseksi. Konferenssimatkan mieleenpainuvimpiin hetkiin kuului myös yhteinen illallinen täydenkuun valaisemalla piazzalla satojen vuosien vanhojen rakennusten ympäröimänä, Colosseumin kupeessa. Hyvän ruoan, kollegoiden ja keskustelujen yhdistelmä muistutti siitä, miksi tutkijayhteisö on paljon enemmän kuin julkaisuja ja konferenssiesityksiä. Se rakentuu ihmisistä, kohtaamisista, yhteisöllisyydestä ja jaetusta uteliaisuudesta.

Rooma teki vaikutuksen myös kuumuudellaan ja historiantäyteisellä ympäristöllään. Elohopea kipusi päivittäin neljäänkymmeneen asteeseen, mikä vaati koleasta Lapista saapuneilta hieman sopeutumista ja litroittain vettä. Ikuinen kaupunki palkitsi kuitenkin kulkijansa kauniilla yksityiskohdilla, vaikuttavalla arkkitehtuurilla ja jatkuvilla muistutuksilla tuhansien vuosien pituisesta historiasta.

Kun palasimme kotiin Lapin alkavaan ruskaan, matkalaukussa oli konferenssimateriaalien lisäksi uusia tutkimusideoita, kontakteja ja oivalluksia. Konferenssin päätteeksi paavi Leo XIV rohkaisi hallintotieteiden tutkijoita jatkamaan tutkimustyötään ja etsimään keinoja palvella elämää ja rauhaa erityisesti digitaalisten teknologioiden aikakaudella. Ajatus tuntui kiteyttävän myös konferenssin keskeisen viestin. Nopeasti muuttuvassa maailmassa tarvitaan tutkimusta, joka auttaa ymmärtämään transformaatiota, tukee parempaa päätöksentekoa ja vahvistaa ihmislähtöistä julkista hallintoa. Juuri siksi tätä työtä tehdään, ja sillä on merkitystä.

Matka ei olisi toteutunut ilman Työsuojelurahaston myöntämää matkastipendiä sekä Lapin yliopiston ja Lapin ammattikorkeakoulun tukea, joille haluamme esittää lämpimät kiitoksemme.