Tutkijavaihdossa Australiassa

Kansainvälinen tutkijavaihto Australiassa avasi uusia näkökulmia omaan tutkimukseen, kansainväliseen yhteistyöhön ja akateemiseen arkeen.

Haaveenani oli jo ollut pitkään toteuttaa kansainvälinen tutkijavaihto. Oma sosiaalityön väitöskirjatutkimukseni liittyy nuorten kokemuksiin lastensuojelun sijaishuollosta, joten minulle oli tärkeää löytää tutkimusryhmä, jonka kanssa voisin keskustella samoista tutkimuksellisista kysymyksistä myös kansainvälisessä ympäristössä.

Mahdollisuus tutkijavaihtoon avautui, kun löysin tutkimusryhmän, jonka tutkimukselliset kiinnostuksenkohteet liittyivät läheisesti omaan väitöskirjatyöhöni. Otin yhteyttä tutkimusryhmän johtajaan, kerroin omasta tutkimuksestani ja tiedustelin mahdollisuutta tutkijavaihtoon. Yhteydenoton pohjalta sovimme tapaamisen, ja ensimmäisen keskustelumme jälkeen minut kutsuttiin vierailevaksi tutkijaksi Flindersin yliopistoon Adelaideen, Australiaan. Tutkijavaihdosta sovittiin noin puoli vuotta ennen sen alkua, mikä osoittautui hyväksi aikatauluksi. Ennen matkaa oli tärkeää varata riittävästi aikaa käytännön järjestelyihin, sillä virallisen kutsun saaminen, viisumin hakeminen, asunnon etsiminen sekä muut ulkomailla työskentelyyn liittyvät asiakirjat ja järjestelyt veivät oman aikansa.

Yhteinen tutkimustyö ja arki

Vietin kuukauden tutkijavaihdossa, jossa työskentelin tutkimusryhmän A home centred approach to supporting young people in state care kanssa. Vierailun aikana aloitimme yhteisen kirjoitusprojektin, jossa pääsimme kokoamaan yhteen näkökulmiamme, vertailemaan tutkimuskontekstejamme ja hahmottelemaan yhteistä tutkimuksellista avausta. Vaihdon loppupuolella osallistuin myös heidän järjestämäänsä seminaariin, jossa pidin puheenvuoron omasta väitöskirjatutkimuksestani ja suomalaisesta lastensuojelun sijaishuollosta.

Arkeni tutkijavaihdossa rakentui yhteisen kirjoitusprojektin ja seminaarin valmistelun ympärille. Sain yliopistolta käyttööni oman työhuoneen, jossa työskentelin päivittäin. Lisäksi kokoonnuimme tutkimusryhmän kanssa säännöllisesti kirjoittamaan yhdessä, jakamaan ideoita ja keskustelemaan tutkimukseen liittyvistä kysymyksistä. Työskentelytapa tuntui yhteisölliseltä, osallistavalta ja hyvin jäsentyneeltä. Arki koostui siis sekä itsenäisestä työskentelystä että yhteisistä keskusteluista ja kirjoittamisesta, joissa tutkimusaihetta kehitettiin yhdessä eteenpäin.

Uusia näkökulmia omaan tutkimukseen

Ajatus yhteisestä kirjoitusprojektista oli syntynyt jo ennen vaihtoa, mutta vasta paikan päällä pääsimme aloittamaan työn kunnolla yhdessä. Oli erittäin hedelmällistä keskustella aineistoistamme, vertailla näkökulmiamme ja pohtia yhteisiä tutkimuksellisia kysymyksiä. Sain vierailun aikana paljon uutta ymmärrystä myös niistä tutkimuksellisista keskusteluista, joihin oma väitöskirjani liittyy. Oli suuri etuoikeus päästä työskentelemään tutkijoiden kanssa, joilla oli pitkä kokemus juuri niistä teemoista, joita itsekin käsittelen. Keskustelut olivat sekä innostavia että opettavaisia, ja ne auttoivat jäsentämään omaa ajatteluani uudella tavalla.

Yhteisissä keskusteluissa tarkastelimme suomalaisen ja australialaisen sijaishuollon yhtäläisyyksiä ja eroja. Yksi keskeinen ero liittyi lastensuojelulaitosten henkilöstörakenteeseen, jolla on vaikutusta esimerkiksi siihen, millaista pysyvyyttä nuoret kokevat arjessaan. Maiden välillä on eroa myös siinä, kuinka suuri osa sijoitetuista lapsista asuu laitoshoidossa: Australiassa osuus on pieni, kun taas Suomessa laitoshoidossa asuu noin puolet sijoitetuista lapsista. Keskusteluissa nousi esiin myös se, että Australiassa laitoshoitoa peilataan mielellään suomalaiseen lastensuojelun laitoshoitoon ja suomalaisista käytännöistä etsitään esimerkkejä toimivista ratkaisuista.  Samalla havaitsimme, että eroista huolimatta molemmissa maissa kamppaillaan samankaltaisten kysymysten kanssa, kuten pysyvyyden ja kodinomaisuuden rakentamisen haasteiden parissa. Juuri tällaiset vertailevat keskustelut olivat minulle erityisen antoisia, sillä ne avasivat uusia näkökulmia omaan tutkimusaiheeseeni.

Tutkijavaihto oli muutakin kuin tutkimustyötä

Vierailun loppupuolella osallistuin tutkimusryhmän järjestämään seminaariin, jossa pidin puheenvuoron suomalaisesta sijaishuollosta sekä nuorten aikuisten kokemuksista sijaishuollosta. Oli arvokasta päästä esittelemään omaa tutkimustani uudessa akateemisessa ympäristössä ja keskustelemaan siitä kansainvälisen yleisön kanssa. Seminaari tarjosi mahdollisuuden saada uusia näkökulmia erityisesti siihen, miten lasten ja nuorten kokemaa kodinomaisuutta voidaan ymmärtää lastensuojelun sijaishuollossa. Samalla sain paremman käsityksen siitä, miten niistä keskustellaan eri tieteen- ja toimintakulttuureissa.

Tutkijavaihto ei kuitenkaan ollut pelkästään työskentelyä. Jo ensimmäisellä viikolla minut kutsuttiin mukaan puistoon grillijuhliin ja tutustumaan australialaiseen luontoon. Kokemus jäi vahvasti mieleeni: vietimme iltaa ulkona, lämmin ilma, kaunis luonto ja aivan vierellämme liikkui laumoittain kenguruita. Tällaiset hetket tekivät vaihdosta entistäkin antoisamman. Niiden kautta pääsin tutustumaan paremmin sekä ihmisiin että australialaiseen arkeen yliopiston ulkopuolella.

Suosittelen tutkijavaihtoa lämpimästi sekä väitöskirjatutkijoille että väitöksen jälkeen tutkimusuraa jatkaville.

Tutkijavaihto ja kansainvälinen verkostoituminen kannattaa

Tutkijavaihto oli minulle tärkeä kokemus jo siksi, että se yhdisti kaksi tavoitettani: kansainvälistymisen ja mahdollisuuden syventää omaa tutkimustani uudessa akateemisessa ympäristössä. Samalla se tarjosi tilaisuuden nähdä, millaista tutkimustyö on toisella puolella maapalloa, toisessa yliopistossa ja toisenlaisessa tutkimuskulttuurissa. Yksi vierailuni mieleenpainuvimmista piirteistä oli lämmin vastaanotto. Tutkimusryhmä ja muu yliopiston henkilökunta suhtautuivat vierailuuni avoimesti ja kiinnostuneesti. Alusta alkaen oli selvää, että olin erittäin tervetullut heidän joukkoonsa.  

Oman väitöskirjatutkimukseni näkökulmasta tutkijavaihto oli erityisen arvokas, koska tutkimusryhmän asiantuntemus liittyi läheisesti niihin kysymyksiin, joita käsittelen omassa työssäni. Tutkimukseni kytkeytyy sijaishuoltoon, joten mahdollisuus keskustella aiheesta tutkijoiden kanssa, jotka tarkastelevat samankaltaisia teemoja toisessa kansallisessa kontekstissa, oli erittäin antoisa. Keskustelut auttoivat minua hahmottamaan omaa tutkimustani uudesta näkökulmasta ja pohtimaan sitä aiempaa laajemmassa kansainvälisessä yhteydessä.

Tämä kokemus vahvisti ajatustani kansainvälistymisen tärkeydestä juuri yhteistyön, tutkijavierailujen ja yhteisten projektien kautta. Erityisen arvokasta on se, että vierailu ei jäänyt vain yksittäiseksi kokemukseksi, vaan yhteistyömme jatkuu edelleen yhteisen kirjoitusprojektin parissa. Keskustelimme myös siitä, miten voisimme jatkaa yhteistyötä myös tulevaisuudessa.

Suosittelen tutkijavaihtoa lämpimästi sekä väitöskirjatutkijoille että väitöksen jälkeen tutkimusuraa jatkaville. Tutkijavaihto tarjoaa mahdollisuuden oppia uutta, tarkastella omaa tutkimusta uudesta näkökulmasta ja rakentaa verkostoja, joilla voi olla pitkäaikainen merkitys. Omalle kohdalleni vaihto oli sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti erittäin antoisa kokemus. Se vahvisti tunnetta siitä, että tutkimusta kannattaa tehdä avoimesti, yhteistyössä ja myös oman tutun ympäristön ulkopuolella.

---

Kirjoittaja: Susanna Riekkoniemi työskentelee DocSoc360°-tohtoripilotin väitöskirjatutkijana Itä-Suomen yliopistossa. Ennen nykyistä työtään tutkijana hän työskenteli pitkään lastensuojelussa.