Oikeustieteen tohtori Timo Saranpää on tehnyt monipuolisen uran Lapin yliopiston opettajana ja tutkijana, hovioikeudenneuvoksen virassa ja nyt ma. käräjätuomarin tehtävissä. Saranpää sai Lapin yliopistossa Rovaniemellä pitkäaikaisia ystävyyksiä.

Miten päädyit opiskelemaan Lapin yliopistoon ja juuri sitä alaa, jota opiskelit? 

Toisin kuin monella muulla juristilla, minulla ei vielä edes lukioaikana ollut suunnitelmaa siitä, että lähtisin opiskelemaan oikeustieteitä.  

Olin lukioaikaan kiinnostunut historiasta ja kirjallisuudesta. Sainkin ylioppilaaksi valmistuttuani paikan Tampereen yliopistosta Suomen kirjallisuuden oppiaineesta. Armeija-aikana kiinnostuin kuitenkin oikeustieteistä ja päätin, että haen opiskelemaan juridiikkaa.  

Rovaniemi valikoitui paikaksi sen vuoksi, että en halunnut muuttaa Helsinkiin tai Turkuun. Ne olivat Rovaniemen ohella tuohon aikaan ainoat paikat, joissa oikeustieteitä saattoi opiskella perustutkintoon asti. Lisäksi sisareni oli jo aikaisemmin muuttanut Rovaniemelle, millä myös oli jonkin verran merkitystä opiskelupaikkakunnan valinnassa. 

Kerro hieman opinnoistasi. 

Suoritin perustutkintoni melko joutuisasti, kun pian alkuun päästyäni huomasin, että oikeustieteiden opiskelu onkin erittäin kiinnostavaa. Suoritin ja luin tentteihin opinto-oppaassa mainitun ohjeellisen suoritusjärjestyksen mukaisesti ja niin, että pyrin suorittamaan ajallisesti lähekkäin sellaisia aineita, joiden ajattelin tukevan toisiaan. Ajatuksena siis oli, että ”tieto kumuloituu” ja huomasin, että eräissä tilanteissa tämä olettamus pitikin paikkansa.  

Opiskelu käsitti pääasiassa kirjatenttejä ja luentoja, joista osa oli pakollisia ja osa vapaaehtoisia. Päivisin luin yliopiston kirjastossa ja kävin luennoilla, iltaisin jatkoin lukemista opiskelija-asunnossa. Vietin aikaa myös muiden ihmisten kanssa ja harrastin urheilua. Kurssit olivat sisällöltään vaihtelevaisia: osa kiinnosti enemmän, osa välttämättä ei. 

Ajattelisin, että nykyiseen yliopistomaailmaan verrattuna suoritusmuodot olivat yksinkertaisemmat, eikä esimerkiksi pedagogisiin näkökohtiin välttämättä kiinnitetty yhtä paljon huomiota siihen aikaan, kun minä opiskelin.  

Muita unohtamatta mainitsen innostavana opettajana Juha Karhun, nykyisen emeritusprofessorin, jolla oli aina aikaa keskustella juridiikasta ja joka myös otti minut valmistumiseni jälkeen tutkijaksi erääseen johtamaansa projektiin. Sitä kautta jäin maaliskuun 2004 alussa töihin Lapin yliopistolle, mistä lähdin vasta elokuun lopussa 2011. 

Mikä oli parasta opinnoissasi/opiskeluaikanasi? Mitä on jäänyt erityisesti mieleen? 

Opiskeluaikana parasta oli vapauden ja tietynlaisen kiireettömyyden tuntu sekä se, että opiskellessa oli mahdollisuus tutustua muihin opiskelijoihin ja solmia näihin päiviin asti jatkuneita ystävyyssuhteita.  

Näin jälkikäteen ajateltuna opiskeluaika oli yksi tähänastisen elämäni hienoimpia vaiheita enkä kulunutta sanontaa käyttääkseni vaihtaisi siitä päivääkään pois. Tapasin opiskeluaikana myös nykyisen vaimoni, jonka kanssa meillä on kolme lasta. 

Millaista oli opiskella ja asua Rovaniemellä? 

Rovaniemi oli mielestäni oivallinen opiskelupaikka. Kaupunki oli samaan aikaan pieni, viihtyisä ja kodikas, mutta kuitenkin kansainvälinen ja eloisa. Rovaniemellä oli hyvät harrastus- ja muut vapaa-ajanviettomahdollisuudet. Lisäksi siellä asui paljon opiskelu- ja sittemmin myös työkavereitani. 

 Viihdyinkin Rovaniemellä erittäin hyvin. Ainoa haittapuoli siellä asumisessa oli oikeastaan se, että junamatkat muualle Suomeen olivat melko pitkiä. 

Mitä teet työksesi, millaisia tehtäviä työssäsi on?

Oikeustieteen kandidaatiksi valmistumisen jälkeen jäin Lapin yliopistolle, missä hoidin erilaisia prosessi- ja rikosoikeuden tutkimus- ja opetusvirkoja sekä suoritin lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Tuona aikana suoritin myös tuomioistuinharjoittelun sekä harjoitin sivutoimisesti asianajoa.  

Rovaniemeltä muutimme vaimoni kanssa Pohjanmaalle, ja menimme molemmat töihin Vaasan hovioikeuteen. Vaasan hovioikeudessa toimin esittelijän viroissa sekä määräaikaisena ja sittemmin virkaan nimitettynä hovioikeudenneuvoksena. Olen myös toiminut esittelijänä korkeimmassa oikeudessa. 

Nykyään toimin käräjätuomarina Pohjanmaan käräjäoikeudessa, missä minulla on varsin pitkä määräaikaisuus. Työssäni käsittelen laajoja riita-asioita sekä jonkin verran sekalaisia hakemusasioita ja ulosottovalitusasioita.  

Toimin myös riita-asioiden sovittelijana. Kaiken kaikkiaan minulla yliopistotyön jälkeen ollut aika tyypillinen tuomioistuinjuristin ura. Vaikka en nykyään käsittele rikosasioita, myös ne ovat tulleet vuosien varrella tutuiksi.  

Toimin lisäksi Suomen Asianajajien valvontalautakunnan tuomarijäsenenä ja yhtenä lautakunnan varapuheenjohtajana, minkä lisäksi olen aikaisemmin toiminut yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan jäsenenä.  

Oikeustieteellisen tutkimuksen tekeminen ja opettaminen ovat edelleen osa elämääni: olen kahdessa yliopistossa dosenttina, ja käyn säännöllisesti opettamassa oikeustieteen opiskelijoita ja jo valmistuneita lakimiehiä. 

Mitä antaisit vinkiksi opiskelijalle, joka haluaisi samanlaisen työn kuin sinulla? 

Kehottaisin kyseistä opiskelijaa perehtymään etenkin prosessioikeuteen. Tuomarin uraa ajatellen suurta hyötyä on siitä, jos opiskelija opintojen aikana hankkii yleiskuvan oikeusjärjestelmästä. Näin kykenee myöhemmin työssä hahmottamaan ratkaistavaksi tulevan oikeudellisen ongelman laadun ja sen, millaisia ratkaisuvaihtoehtoja ongelmaan liittyy.  

Kaikkea ei tarvitse eikä edes voi osata ulkoa, mutta eduksi olisi, jos opintojen aikana hankittu perusosaaminen olisi niin vahva, että sen avulla kykenisi myöhemmin luovimaan työelämässä. Tärkeää on ongelman tunnistaminen, samoin kyky hankkia ongelman selvittämiseksi tarpeellisia lähteitä ja käyttää niitä. 

Jos voisit palata ajassa taaksepäin, tekisitkö jotain opinto- tai urapolullasi toisin? 

 Minulla on ollut jälkikäteen ajatellen sellainen onni, että onnistuin opiskeluaikanani tekemään asioita niin, että en ole jälkikäteen joutunut katumaan mitään tekemääni asiaa tai sitä, että olisin jättänyt jotakin tekemättä.  

Tähän lienee syynä ollut se, että kiinnostuin oikeustieteistä todella kovasti jo niitä opiskellessani ja vielä yli 20 vuotta valmistumisen jälkeen tuntuu, että olen oikealla alalla ja etuoikeutettu, kun saan tehdä töitä juridiikan parissa.