Julkisella sektorilla kehittäminen tapahtuu lähes yksinomaan projekteina. YTM Juha Koskelan väitöstutkimus tarkastelee ilmiötä projektifikaationa eli yhteiskunnallisena muutosprosessina, jossa projektimuotoinen toimintalogiikka juurtuu osaksi julkisten organisaatioiden rakenteita. Tutkimus osoittaa, että kehittämisprojektit eivät vain kehitä yhteiskuntaa, vaan ne muokkaavat tapaa, jolla yhteiskunnallista todellisuutta hahmotetaan.

Juha Koskelan väitöstutkimus kohdistuu Lapin alueella toteutettuihin Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) rahoitettuihin kehittämisprojekteihin, joissa toteuttajana on ollut julkinen organisaatio. Tutkimusaineisto koostuu projektien tuottamista teksteistä ja projekteissa työskennelleiden henkilöiden haastatteluista.

Tutkimuksen keskiössä on projektikommunikaation käsite, joka pohjautuu systeemiteoreettiseen sosiologiaan ja sen käsitykseen yhteiskunnasta kommunikaationa. Tutkimuksessa tarkastellaan kehittämisprojekteihin liittyvää toimintalogiikkaa ja sitä, miten yhteiskunnallista todellisuutta havainnoidaan ja jäsennetään projektien puitteissa.

– Tutkimus osoittaa, että projektikommunikaatio on vakiintunut julkisiin organisaatioihin omanlaisena merkitysjärjestelmänä ja kommunikaation muotona, Koskela sanoo.

Oletus jatkuvasta muutoksesta ja uudistumisesta

Tutkimuksessa projektikommunikaatiota lähestytään Koskelan mukaan useasta näkökulmasta. Ensinnäkin kehittämisprojektit rakentuvat kertomuksiksi, jotka liittävät yksittäiset projektit osaksi laajempia, eeppisiä yhteiskunnallisia muutoskertomuksia.

– Projektit asemoidaan osaksi siirtymää kohti joustavampaa, verkostoitunutta ja jatkuvasti muuttuvaa yhteiskuntaa.

Toiseksi projektikommunikaatio muodostaa oman käsitteellisen ja semanttisen merkitysjärjestelmänsä, joka jäsentää aikaa, tietoa ja sosiaalisia suhteita omalla tavallaan.

– Ajallisesti korostuu jatkuva muutos ja tulevaisuuteen suuntautuminen, kun taas tiedollisesti painottuvat käytännöllisyys, hyödynnettävyys ja välineellinen suhde tietoon. Sosiaalisesti korostuvat verkostot, kumppanuudet ja yhä uusien kollektiivisuuksien rakentaminen, Koskela kuvailee.

Kolmanneksi projektikommunikaatio toimii organisaatioiden toimintaa ohjaavana kommunikaation muotona. Kehittäminen erotetaan rutiinitoiminnasta omaksi toiminnan alueekseen, ja siihen liittyy oletus jatkuvasta uudistumisesta.

– Kehittäminen näyttäytyy itsestäänselvyytenä, jota ei tarvitse erikseen perustella ja jossa kompleksiset yhteiskunnalliset ongelmat usein sovitetaan teknis-rationaaliseen ratkaisuformaattiin.

Koskelan mukaan yksi tapa muotoilla laajoja monimutkaisia yhteiskunnallisia ja alueellisia ongelmia on se, että niistä tehdään yksilötason ongelmia.

– Esimerkiksi alueen pitkään jatkuneesta heikosta taloustilanteesta johtuva työttömyys voidaan kääntää yksilötason elämänhallinnan ongelmiksi, jotka ratkaistaan palveluita kehittämällä. Samoin esimerkiksi kompleksiset maahanmuutta­jien integraatioon liitetyt ongelmat voidaan kääntää projektissa osallistumattomuuden ongel­miksi yksilötasolla.

Kuin häntäänsä syövä käärme

Väitöstutkimus osoittaa, että projektikommunikaatio rakentuu potentiaalisuuden logiikan varaan.

– Projektikommunikaatio toteutuu niin sanottuna potentiaalisuushallintana, jossa tärkeintä on yhä uusien vaihtoehtojen keksiminen sekä olemassa olevien ratkaisujen ja rakenteiden kyseenalaistaminen.

Tähän piirteeseen liittyy Koskelan mukaan myös projektikommunikaatiolle ominainen unohtamisen kulttuuri. Kehittäminen etenee projektista toiseen, mutta aiempien projektien tulokset eivät välttämättä kytkeydy myöhempään toimintaan.

– Ilmiötä voi kuvata vertauksella häntäänsä syövästä käärmeestä: kehittäminen suuntautuu jatkuvasti eteenpäin kohti uusia mahdollisuuksia, mutta samalla se ikään kuin syö omaa menneisyyttään.

Koskelan tutkimus osallistuu projektifikaatiota koskevaan kansainväliseen tutkimuskeskusteluun tarkastelemalla projekteja kommunikaation ja havainnoinnin näkökulmasta. Tutkimus lähestyy projektifikaatiota koko julkisen sektorin toimintaa lävistävänä ajattelu- ja toimintalogiikkana. Lisäksi tutkimus osallistuu ajankohtaiseen systeemiteoreettisen sosiologian keskusteluun soveltamalla ja sovittamalla Niklas Luhmannin yhteiskuntateoriaa ja käsitteistöä empiiriseen analyysiin.

Tietoa väitöstilaisuudesta:

YTM Juha Koskelan sosiologian alaan kuuluva väitöskirja Projektikommunikaatio – Systeemiteoreettisen sosiologian näkökulma julkisen sektorin projektifikaatioon 2010–2020-luvuilla tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 15.5.2026 klo 12:00 alkaen luentosalissa B127.

Vastaväittäjänä toimii yliopistonlehtori Mikko J. Virtanen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Jarno Valkonen Lapin yliopistosta.

Väitöstä voi seurata etänä osoitteessa: https://blogi.eoppimispalvelut.fi/ulapland/

Tietoa väittelijästä:

Juha Koskela on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2012 pääaineenaan sosiologia. Hän on työskennellyt väitöstutkimuksensa aikana Lapin yliopistossa sosiologian oppiaineessa sekä politiikkatieteiden ja sosiologian tutkinto-ohjelmassa tutkijana ja yliopisto-opettajana. Tällä hetkellä hän toimii tutkijana Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa.

Lisätietoja:

Juha Koskela, juha.koskela(at)ulapland.fi

Julkaisun tiedot:

Juha Koskela: Projektikommunikaatio – Systeemiteoreettisen sosiologian näkökulma julkisen sektorin projektifikaatioon 2010–2020-luvuilla. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 435. ISBN 978-952 337-543-7, ISSN 1796-6310.

Sähköisen väitöskirjan pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-543-7