Koettu, koeteltu, kuviteltu

Olemme usein niin kahlittuja tiettyihin ajatusmalleihin, että utopioita tarvitaan niistä irrottautumiseen. Myös Lapin matkailussa.

Teksti: Marjo Laukkanen
Kuvat: Elli Alasaari

Hanget hohtavat jättimäisten kukkakoristeiden vihreää ja punaista valoa. Videolla lapset laskevat jäistä mäkeä ilosta kiljahdellen ja isä kehuu, kuinka tällaista ei ole missään muualla. Toisella videolla joulupukki istuu kimaltelevassa junassa ja tuuttaa kuvitteellista torvea.

Tämän matkailijoiden Rovaniemen erottaa meistä ohikulkijoista vaalealla kankaalla peitetty ja vähän vinksallaan oleva verkkoaita. Puistoon pääsee vain maksusta, enkä taida tuntea ketään rovaniemeläistä, joka olisi käynyt aitojen sisäpuolella.

Väitöskirjatutkija Juulia Tikkanen on kiinnostunut matkailun utopioista, kuten siitä, millaisia utopioita rakentuu matkailun eri tiloissa. Yhtenä konkreettisena tilana Tikkanen mainitsee juuri Koskipuistoon tänä talvena rakennetun Arctic Fantasy Parkin, joka rovaniemeläisten keskuudessa tunnetaan myös temu-puistona. Se edustaa ihmisille hyvinkin erilaisia asioita ja tulevaisuuksia.

– Toisen dystopia voi olla toisen utopia, Tikkanen tiivistää.

Utopia on jotakin, jota ei vielä ole, mutta utopistiset kuvitelmat kumpuavat nykyhetkestä, kuten ympäristöstämme ja käymästämme vuorovaikutuksesta.

– Ajattelen utopian horisonttina. Utopiat eivät ole koskaan valmiita vaan avoimia ja keskeneräisiä.

Tikkasta kiinnostaa utopioissa ennen kaikkea kuvittelun kollektiivisuus, yhdessä kuvitteleminen.

– Miten tulisimme yhteen keskustelemaan ja väittelemäänkin siitä, mitä haluamme matkailun tulevaisuuksilta?

Yhteiskuntatieteilijänä Tikkanen tarkastelee kriittisesti kuvittelun valtasuhteita.

– Kuka kuvittelee, ja millaiset kuvitelmat ovat hyväksyttäviä? Ketkä pääsevät vaikuttamaan siihen, millaisia tulevaisuuskuvia meillä on?

Havaintonsa Tikkanen kirjoittaa tutkimuspäiväkirjaan. Hän ei rajaa aineiston keruuta tietylle ajanjaksolle.

– Tutkijana olen aina kentällä. Matkailututkijalle Rovaniemi on herkullinen paikka asua. Täällä tapahtuu koko ajan jotakin, ja tutkimus elää ajassa.

Kohtuutaloutta ympäristökriisin ajassa

Kun pyöräilen kotoa yliopistolle, ohitan jo ensimmäisen kilometrin sisällä ainakin neljä omakotitaloa, jotka ovat lyhytvuokrauksessa ja enimmäkseen tyhjillään. Matkailu voi näkyä myös näin, naapureiden poissaolona.

Juulia Tikkanen hyödyntää tutkimuksessaan kohtuutalouden käsitettä, joka haastaa jatkuvan kasvun tavoittelun. Yhteiskunnan eri osa-alueita ja järjestelmiä tulisi miettiä uudelleen siten, että emme ylitä maapallon kantokykyä ja hyvinvointimme perustuisi muuhun kuin materiaaliseen kulutukseen.

– Matkailu on pitkälti kuluttamista. Miten ympäristökriisin ajassa matkailua voitaisiin ajatella ja toteuttaa kestävämmin?

Tikkasen mukaan olemme usein niin kahlittuja tiettyihin ajatusmalleihin, kuten talouskasvuun hyvinvoinnin lähteenä, että utopistista ajattelua tarvitaan niistä irrottautumiseen.

– Utopioiden avulla voidaan asettua rationaalisen ulkopuolelle.

Väitöskirjassaan Tikkanen suunnittelee tutkivansa muun muassa lasten ja nuorten utopioita, jotka usein puuttuvat julkisesta keskustelusta, vaikka juuri heillä on kykyä ajatella toisin ja haastaa aikuisten urautunutta ajattelua.

Matkailussa kohtuutalous voisi tarkoittaa esimerkiksi hidastamista.

– Hallittua hidastamista, ei täyttä stoppia, kuten koronapandemian alussa, Tikkanen kuvailee.

Hänen mukaansa tulevaisuuden kuvittelussa ei pidä jumittua tämän hetken ongelmiin vaan kurkotella kauemmas.

Se on helpommin sanottu kuin tehty. Rovaniemellä matkailu tuntuu vain kasvavan ja kasvavan niin, että se muistuttaa enemmän varoittavaa esimerkkiä kuin unelmien täyttymystä. Toisaalta matkailu on täällä yhä kausiluonteista, ja lumeton aika tarjoaa monelle asukkaalle ja matkailun parissa työskentelevälle hengähdyshetken.

Matkustamiselta odotetaan helppoutta, mikä on yksi syy Rovaniemen ja Lapin kasvaneeseen suosioon.

– Markkinointi edistää liikenneyhteyksiä, ja matkailu lisääntyy siellä, minne on helppo päästä.

Tänä talvena Rovaniemen matkailuun liittyvät epäkohdat ovat nousseet puheen- ja huolenaiheiksi niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti. Huolta ja vastakkainasettelua herättävät erityisesti lyhytvuokraus ja liikenne, kuten kävelijöiden ja vuokra-autojen aiheuttamat vaaratilanteet, villit taksit ja lentokentän kaaos. Toimittajat ovat paljastaneet myös enemmän piilossa olevia ongelmia, kuten kausityöntekijöiden tai rekikoirien huonoa kohtelua.

Millaisia Lappeja meille muodostuu?

Joulukuun alussa kotimme lähelle, Ounasvaaran pohjoiseen rinteeseen avattiin lomakeskus. Ennen avajaisia sinne vievällä tiellä osoitettiin mieltä omistajien Israel-yhteyksien takia. Lomakeskuksen mökeissä yöpyviä matkailijoita olen nähnyt vain ohi kaartavissa takseissa. Läheisillä metsäpoluilla tai hiihtoladuilla he eivät liiku.

Matkailulla on globaalit markkinat ja koneistot. Millainen Lappi tai millaisia Lappeja muodostuu esimerkiksi eri puolille Lappia nouseviin lomakyliin? Niissä yöpyvät matkailijat kohtaavat paikallisista lähinnä heitä, jotka työskentelevät palveluammateissa. Monet kausityöntekijät ovat ulkomaalaisia, eivätkä he välttämättä integroidu lainkaan paikallisiin yhteisöihin.

– Missä matkailija pääsisi kokemaan sosiaalista ja kulttuurista Lappia? Matkailijoiden Lappi on lopulta aika erilainen kuin paikallisten.

Lappiin saapuvalla matkailijalla on usein yksityiskohtaisia odotuksia matkan luonteesta ja siitä, mitä ”talven ihmemaassa” pitää nähdä ja tehdä. Mielikuvia ovat luoneet ja vahvistaneet niin matkailumarkkinointi kuin kanssamatkailijoiden sosiaalisen median kuvasto. Niissä Lapissa on lunta, revontulia, joulupukki, poroja ja huskyja. On upeita erämäisiä maisemia ja toimintaa, kuten rekiajelua tai moottorikelkkasafari.

– Harvemmin kuitenkaan muita ihmisiä, Tikkanen kuvailee.

Sekin kuuluu luontomatkailun kuvastoon: matkailija näyttää olevan kohteessa yksin tai vain läheistensä kanssa.

Kun kuviteltu Lappi muuttuu koetuksi Lapiksi, kaikki ei aina suju odotusten mukaan. Lumen sijaan sataa vettä, pilvien takaa on turha kuikuilla revontulia, ja kaikkialla on liikaa muita ihmisiä hakemassa samaa ainutlaatuista kokemusta.

Rovaniemellä käynnistyi syksyllä matkailustrategiatyö, jossa on tarkoitus linjata, millaiseksi matkailukaupungiksi Rovaniemeä halutaan kehittää. Strategia ulottuu vuoteen 2040, ja keskeisiksi teemoiksi on valittu matkailun kestävyys, paikallisten ihmisten hyvinvointi ja ympäristön kantokyky.

– On hyvä, että strategia nyt tehdään. On kiinnostaa nähdä, millaisia tulevaisuuden visioita se sisältää, Tikkanen sanoo.

Tulevaisuuksia on monia

Poikkeuksellisen upeat revontulet leimuavat taivaalla. En malta olla kaivamasta puhelinta taskustani ja ikuistamatta näkyä. Koira istahtaa polulle ihmettelemään, miksi lenkkimme ei etene. Myöhemmin jaan kuvan useille ihmisille, ja käyttäydyn kuin kuka tahansa revontulista lumoutunut turisti.

Mielikuvien Lappi saattaa matkakohteessa törmätä karumpaan todellisuuteen – tai sitten ei. Matkailun ympärille muodostuu monenlaisia todellisuuksia. Luksusmatkailijan Lappi on hyvin erilainen kuin säästöbudjetilla matkailevan. Sää on kaikille samanlainen, mutta puitteet sen kohtaamiseen ovat erilaiset.

Silti Lappi-brändi on niin vahva – täynnä mielikuvia ja odotuksia – että se haastaa utopistisen kuvittelun.

– Mitä jos ajattelisimme koko brändin ihan uudelta kantilta? Lappi on laaja maantieteellinen alue, jossa on eri kulttuureja ja alkuperäiskansa. Voidaanko edes puhua yhtenäisestä Lapista? Tikkanen kysyy.

– Näkökulmia on monia, tulevaisuuksia on monia. Lappi ei ole homogeeninen, vaikka Lappi-brändi saattaa näyttää siltä.

Militarismi kilpailee tilasta

Arvostetussa brittiläisessä Guardian-lehdessä julkaistiin joulukuussa reportaasi, joka julisti raflaavasti: ”Joulupukki sodassa.” Artikkelissa kerrottiin, kuinka jouluturistit eivät voi olla huomaamatta Nato-joukkojen lisääntynyttä läsnäoloa Lapissa. Yksi haastateltavista kuvaili sotakoneiston näkemistä ”todellisuuden läsnäoloksi” ja hämmästeli, kuinka pelottavan lähellä Venäjä onkaan.

– Sotaan varautumisen uutisointi haastaa matkailun Lappi-brändiä, professori Laura Junka-Aikio sanoo.

Junka-Aikio on tutkinut Saamenmaan militarisaation vaikutuksia saamelaiseen kulttuuriin ja elinkeinoihin sekä saamelaisten oikeuksien toteutumiseen Suomessa. Hän kartoitti ajankohtaista aihetta Saamelaisten totuus- ja sovintokomissiolle tekemässään erityisselvityksessä.

– Militarisimi näkyy Lapissa konkreettisesti kilpailevana maankäytön muotona. Laajemmin kyse on uudesta oikeuttamisen tavasta, joka luo uutta todellisuutta.

Junka-Aikion mukaan saamelaisten lakisääteisiä oikeuksia, kuten viranomaisen yhteistoiminta- ja neuvotteluvelvollisuutta, on viime vuosina ohitettu laajasti nimenomaan sotilaalliseen turvallisuuteen liittyen. Siinä missä vielä hetki sitten uusia hankkeita perusteltiin vihreällä siirtymällä, nyt vedotaan kokonaisturvallisuuteen ja huoltovarmuuteen.

– Sotaharjoitukset ovat muuttumassa laajemmiksi ja sotilaallinen läsnäolo näkyvämmäksi. Yhä kriittisempää on se, miten hyvin komentoketjut toimivat ja tieto kulkee, jotta kansainväliset joukot osaisivat kunnioittaa paikallisten oikeuksia.

Lapin matkailu rakentuu suurilta osin mielikuville puhtaasta, hiljaisesta luonnosta. Tämän mielikuvan taivaalla ärjyvät hävittäjät rikkovat. Meluhaitta vaikuttaa varsinkin Rovaniemellä, joka on Lapin lennoston kotipaikka ja jossa siviili- ja sotilaskoneet käyttävät samaa lentokenttää. Meluhaittaa tulevat lisäämään uudet hävittäjät, jotka ovat aiempaa äänekkäämpiä.

– Enää ei puhuta vain maankäytöstä ja siihen liittyvistä ristiriidoista, vaan tila itsessään on resurssi.

Kun länsimaat varautuvat sotaan, arktinen alue näyttäytyy hyisenä ja tyhjänä, ihmisille vihamielisenä alueena, jonne joukot menevät, harjoittelevat ja puolustavat.

– Näkemys arktisesta alueesta monien kulttuurien vuorovaikutuksellisena ja elettynä ympäristönä on taantumassa.

Junka-Aikion mukaan uusi oikeuttamisen tapa ohittaa yhteiskunnallisen arvokeskustelun siitä, mihin suuntaan Lappia halutaan kehittää. Kun maankäytössä painotetaan neljää ämmää – malmeja, matkailua, metsiä ja maanpuolustusta – ympäristö ja perinteiset elinkeinot jäävät heikoille.

– Mitä se tekee yhteiskunnallemme pidemmän päälle, jos itsessään arvokkaita asioita joudutaan oikeuttamaan sotilaallisella toimintakyvyllä?