Saamelaisten oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon on kirjattu lakiin, mutta käytännössä se jää usein vain muodollisuudeksi. Lapin yliopisto johtaa SápmiDem-hanketta, jossa tutkitaan saamelaisten demokraattista osallistumista pohjoismaisessa energiasiirtymässä ja etsitään keinoja parantaa sitä konkreettisesti.

Teksti: Johan-Eerik Kukko
Kuvat: Ville Rinne

Pohjoismaisessa keskustelussa korostetaan usein avoimuutta ja demokratiaa, mutta Saamenmaan maankäyttökysymyksissä todellisuus näyttäytyy kuitenkin toisenlaisena.

– Taustalla on pitkään tiedossa ollut ja laajasti dokumentoitu demokratiavaje. Osallistumisen tavoissa on havaittu isoja puutteita kaikissa Pohjoismaissa, toteaa hankkeen tutkijatohtori ja projektikoordinaattori Iiris Tuominen.

Vuonna 2024 käynnistynyt SápmiDem-hanke kääntää kuitenkin katseen ongelmien listaamisesta ratkaisuihin, sillä tavoitteena on luoda tilaa aidolle keskustelulle.

Kuullaan, mutta ei kuunnella

Hankkeen johtajana toimiva professori Rauna Kuokkanen painottaa, että hanke ei aloita tyhjästä. Viime vuonna ilmestyi useita merkittäviä raportteja, kuten Amnestyn ilmasto-oikeudenmukaisuutta ja oikeudenmukaista siirtymää käsittelevä laaja selvitys ja Norjan EMRIP‑raportti (Expert Mechanism on the Rights of Indigenous Peoples), jotka osoittavat, että saamelaisilla ei ole todellista sananvaltaa heidän maankäyttöään koskeviin päätöksiin.

– Meidän ei tarvitse enää selvittää niitä puutteita tai esteitä, sillä ne on jo kartoitettu. Saamelaiset kansana ja heidän instituutionsa, kuten saamelaiskäräjät, sivuutetaan usein kaikissa kolmessa Pohjoismaassa, Kuokkanen toteaa.

Vaikka valtioilla on konsultaatio- tai neuvotteluvelvollisuus, se typistyy käytännössä usein pelkäksi lausuntojen pyytämiseksi. Tuominen kuvailee tätä ”ohipuhumiseksi”.

– Tyyppitilanne on se, että suunnitellaan maankäyttöhanketta ja viranomaiset varaavat tilaisuuden lausua, mutta siihen se usein jää. Lausunto ei vaikuta mihinkään ja se voidaan sivuttaa täysin. Prosessit ovat olemassa, mutta niillä ei ole mahdollista vaikuttaa itse asiaan, Tuominen sanoo.

Professori Rauna Kuokkasen mukaan SápmiDem-hankkeessa huomio kohdistuu siihen, miten saamelaisten osallistumista ja päätösvaltaa voidaan vahvistaa EU:n ja Pohjoismaiden energia- ja ilmastotavoitteiden toteuttamisessa. Kuva: Ville Rinne.

Vihreä siirtymä ja kumulatiiviset riskit

Hankkeen taustalla ovat EU:n ja Pohjoismaiden energia- ja ilmastotavoitteet, mutta itse hankkeessa huomio kohdistuu ennen kaikkea siihen, miten saamelaisten osallistumista ja päätösvaltaa voidaan vahvistaa näiden tavoitteiden toteuttamisessa. Silloin kun paine rakentaa tuulivoimaa kasvaa, riskit perinteisille elinkeinoille, kuten poronhoidolle, lisääntyvät.

Kyse ei ole vain yksittäisistä metsähakkuista tai voimaloista, vaan kumulatiivisista vaikutuksista. Kuokkanen nostaa esimerkiksi Norjan Fosenin tapauksen, jossa tuulivoimateollisuus rakennettiin elintärkeille talvilaidunmaille. Vuonna 2021 Norjan korkein oikeus totesi Keski-Norjan Fosenin alueelle rakennettujen tuulivoimapuistojen rikkovan alueen saamelaisten poronhoitajien oikeuksia.

– Jos poronhoitoa ei pysty harjoittamaan siksi, että laitumet on rakennettu täyteen, kieli ja kulttuuri katoavat etenkin Saamenmaan reunoilla. Samalla menetetään perinteistä tietoa. Se on valtava riski, Kuokkanen varoittaa.

Kuokkanen huomauttaa myös, että aito itsemääräämisoikeuden toteuttaminen vähentäisi konfliktiriskiä.

– Usein valtioissa pelätään, että oikeuksien myöntäminen johtaisi separatismiin tai ’balkanisoitumiseen’, mutta tutkijoiden mukaan tilanne on päinvastainen. Avoin ja oikeudenmukainen neuvottelu luo vakautta, Kuokkanen toteaa.

Hankkeessa hyödynnetään väitöskirjatutkija Eedla Rahikaisen osaamista demokraattisesta puntaroinnista. Kuva: Ville Rinne.

Kohti konkreettisia työkaluja

Yksi merkittävä este saamelaisoikeuksien toteutumiselle on viranomaisten tiedon puute ja asenteellisuus. Kuokkanen kertoo esimerkin, jossa kaivosasioista vastaava virkamies ei tuntenut käsitettä FPIC (Free, Prior and Informed Consent). Kyseessä on vapaa, ennakkoon annettuun tietoon perustuva suostumus.

– Se on asennekysymys. Ajatellaan, etteivät nämä ole niin tärkeitä asioita, että saamelaisilta pitäisi kysyä. Saamelaiset nähdään vain yhtenä intressiryhmänä, vaikka kyse on kansasta, jolla on perustuslailliset oikeutensa, Kuokkanen toteaa.

SápmiDem-hankkeessa kehitetään vuoden 2026 aikana metodologioita ja työkaluja, jotka vahvistavat saamelaisten omaa ääntä. Yksi vaihtoehto voisi olla saamelaisten oma vaikutusarviointiprosessi, joka olisi riippumaton lainsäädännön vaatimista, usein rajoittuneista arvioinneista.

Hankkeessa hyödynnetään myös väitöskirjatutkija Eedla Rahikaisen osaamista demokraattisesta puntaroinnista. Tavoitteena on luoda jatkuvaa kansalaiskeskustelua pelkkien ”rastiruutuun” -tyyppisten kuulemisten sijaan.

– Lähestymme tätä kansalaiskeskustelun käsitteen kautta. Perinteisten haastatteluiden sijaan haluamme järjestää tapaamisia, jotka vahvistavat osallistujien omia vaikutusmahdollisuuksia, Tuominen kertoo.

Koko hankkeen ajan Saamenmaata tarkastellaan yhtenäisenä alueena ja pyritään tuottamaan työkaluja, joita saamelaisyhteisöt voivat käyttää argumentoinnissa ja yhteisen ymmärryksen luomisessa.

– Puntarointia ei pidä nähdä resurssisyöppönä, sillä jos asioista keskustellaan syvällisesti ja varhaisessa vaiheessa, voidaan säästää aikaa ja välttää pitkiä oikeusprosesseja tulevaisuudessa, Tuominen toteaa.

Tutkijatohtori ja projektikoordinaattori Iiris Tuominen ei pidä puntarointia resurssisyöppönä. Kuva: Ville Rinne.

Sámi Democratic Engagement in the Energy Transition-hanke

• Pohjoismainen tutkimushanke (2024–2028), joka tutkii saamelaisten demokraattista osallistumista.
• Hankkeen tavoitteena on parantaa saamelaisten osallistumismahdollisuuksia muun muassa maankäytön osalta.
• Partnereita mukana Suomesta, Norjasta, Ruotsista, sekä Saamenmaalta.
• Aktiivinen tutkimus- ja sidosryhmätyö jatkuu hankkeessa vuonna 2026.
• Rahoitus NordForskin Green Transition -ohjelmasta.