Tragikoomisuutta ja vihaa – Stiina Saaristo katsoo suoraan kohti

Taidemaalarin koulutuksen saanut Stiina Saaristo on kulkenut matkan maalauksesta piirtämiseen, piirtämisestä keramiikkaan ja nyt – työskenneltyään kuusi vuotta kädet savessa – hän tarttuu jälleen lyijykynään residenssijaksolla Lapin yliopistossa, Wihurin rahaston 59. vierailevana kutsutaiteilijana.

Teksti: Pilvikki Lantela
Kuvat: Santeri Happonen

Kierrettyäni ympyrän maalaamisesta piirtämiseen ja keramiikkaan olen oivaltanut, että vaikka tekniikat ovat vaihdelleet, olennaista on aina ollut muoto ja aihe, jota haluan kuvata, Stiina Saaristo kertoo.

Teos Happy Family (2018) kuvaa oivallisesti Saaristoa maalari-piirtäjä-kuvanveistäjänä. Teos on tehty sekatekniikalla: alla on akvarelli, jonka päälle taiteilija on piirtänyt puuväreillä. Luminance-värikynät tekevät lopputuloksesta maalauksellisen, ja kolmiulotteisuus on läsnä, vaikka teos on tehty paperille.

Happy Family oli Saaristolle ”kriisiteos”, joka siivitti siirtymää uuteen. Saaristo haki uutta suuntaa työskentelylle ja juuri ennen koronaa päätyi työstämään paperiposliinisavea. Tämä muodostui yhdeksi käännekohdaksi kuvataiteilijan uralla.

– Havahduin siihen, että muotopiirtämisessä on aivan samaa problematiikkaa kuin keramiikassa – olin piirtäessä hakenut muotoa, ja savi mahdollisti visioni toteuttamisen kolmiulotteisesti.

Paperiposliinisavea voi muokata läpi työskentelyprosessin, myös polttojen jälkeen. Se on ollut tyydyttävää ja toisaalta työlästä teosten yksityiskohtia pieteetillä viimeistelevälle taiteilijalle.

– Olin tuskastunut piirtämisen hitauteen, ja aluksi saven työstäminen tuntui nopealta. Aikaa myöten saven työstämisestä on kuitenkin tullut aivan yhtä hidasta. Tänä vuonna valmistuva Ne paskiaiset -teos on ollut työn alla viimeiset kaksi vuotta.

Taiteellisen työn retrospektiivi Mäntässä

Residenssijakson alussa, lokakuussa 2025, Saaristo viimeistelee Serlachius-museossa marraskuussa avautuvaa retrospektiivinäyttelyään Always Happy. Tämä on Saariston uran suurin näyttely.

– Pääsin suoraan lukiosta Kuvataideakatemiaan ja opintojeni aikana etsin tuskaisesti omaa ääntäni. Nyt ajan tuoman etäisyyden päästä näen, että oma ääneni on ollut teoksissa läsnä jo lukioaikana. Minua on aina viehättänyt groteskius, kitsch, liioittelu ja elämän tragikoomisuus.

Saariston teokset ovat usein höystetty huumorilla, mutta niiden yksityiskohdista tai teemoista paljastuu ristiriita, joka parhaimmillaan jää häiritsemään katsojaa.

– Varhaisemmat teokseni olivat aggressiivisempia, ne ottivat tietoisemmin kontaktia katsojaan. Sittemmin teosteni aggressiivisuus on ehkä vaimentunut, mutta edelleen työstän aiheita, jotka ärsyttävät minua tai jotka herättävät hankalia tunteita – kuten kuolema tai pinnallinen ulkonäkökulttuuri.

Seesteisessä vaiheessa

Saariston taiteellisen uran ensimmäinen käännekohta oli lukion vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa, 300 ihmisen kaupungissa Pennsylvanian osavaltiossa.

– Silloin oivalsin, että voin purkaa vihaa piirtämiseen.

Kykyä työstää erilaisia tunteita on tarvittu myös taiteilijan elämässä. Taiteella on ollut Saariston elämässä terapeuttinen rooli, ja nyt lähes 50-vuotiaana hän kokee olevansa urallaan ja elämässään seesteisessä vaiheessa.

– Varsinkin uran alussa oli haastavaa käsitellä sitä, että esimerkiksi rahoituksista joutui kilpailemaan parhaiden ystävien kanssa.

– Vaikka tällä hetkellä taiteilijoiden asema on huonompi kuin urani alkumetreillä, olen kuitenkin aidosti tyytyväinen uravalintaani.

Kahden ajan välissä

Saariston taiteellista työskentelyä leimaa jännite kahden ajankulun välissä. Yhtäältä on aika, joka kuluu fyysiseen taiteelliseen työhön työhuoneella ja välillä myös luovuuden kannalta välttämättömään tyhjäkäyntiin. Toisaalta on ympäröivän kulttuurin, taidemaailman ja rahoittajien aika, joka vaatii aikaansaamaan enemmän ja nopeammin.

– Yritän antaa itselleni anteeksi sen, että teokseni valmistuvat hitaasti. Pitkät työskentelyprosessit istuvat huonosti nykyaikaan, ja myös itse ympäröivän kulttuurin tuotoksena huomaan selitteleväni ihmisille sitä, miksi työskentelyni on monilla nykymittareilla hidasta.

Yksityiskohdat ja Saariston käyttämät tekniikat vaativat aikaa. Juuri pitkien työprosessien ansiosta Saaristolla on tunnistettava, omaperäinen, humoristinen ja emotionaalisesti latautunut oma ääni.

Stiina Saaristo

• Syntynyt 1976
• Asuu ja työskentelee Kontulassa, Itä-Helsingissä.
• Valmistui Kuvataideakatemiasta taiteen maisteriksi vuonna 2005.
• Lukuisia yksityis- ja ryhmänäyttelyitä niin Suomessa kuin ulkomailla. Uran varrella merkittäviä näyttelyitä ovat olleet Kuvataideakatemian valmistuvien näyttely (2001), yksityisnäyttely Forum Box -galleriassa (2003), yhteisnäyttely Arctic Hystery MoMa PS1:ssa New Yorkissa (2008), yksityisnäyttely Ein kleines monster Amos Andersonin taidemuseossa (2010).
• Teoksia muun muassa Wihurin rahaston, Serlachiuksen taidesäätiön, Kiasman ja Saastamoisen säätiön kokoelmissa.
• Rakastaa afro- ja dance hall -musiikkia ja salsaa. Harrasti tverkkausta ennen nykyistä työsumaa.
• Retrospektiivi Always Happy Serlachius museossa 21.11.2025–12.4.2026.