Nadezhda Filimonovan pyrkimys tuoda tutkimuksella konkreettista hyötyä arktiseen alueen asukkaille johdatti hänet jätteisiin ja kiertotalouteen liittyvien haasteiden ja ratkaisujen äärelle.

Teksti: Anne Raja-Hanhela
Kuvat: Marko Junttila, Nadezhda Filimonova, Ville Rinne

Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa tutkijatohtorina työskentelevän Nadezhda Filimonovan tie arktisen tutkijan uralle alkoi rakentua varhain, hänen omien sanojensa mukaan jopa ennen syntymää.

– Isäni työskenteli polaarialueiden tutkijana yli 40 vuotta. Jo varhaislapsuudessa kuulin kiehtovia tarinoita noista kaukaisista paikoista. Varmastikin innostuksen siemen on istutettu jo silloin.

Yliopisto-opintojen alkuvaiheessa Ruotsissa ja Venäjällä Filimonova oli kiinnostunut enemmän valtiotason geopoliittisista kysymyksistä. Tohtoriohjelmassa Yhdysvalloissa hän päätyi tarkastelemaan arktista aluetta kaupunki- ja aluetasolla.

– Tehdessäni alustavia kenttätöitä Murmanskissa, halusin saada selville mitkä asiat ovat tärkeitä kunnille, kaupungeille ja niissä asuville ihmisille. Tuolloin esiin nousivat jätehuoltoon liittyvät teemat. Totesin, että jos tämä on alueen asukkaille ongelma, haluan omalla työlläni tehdä jotain, joka voi auttaa sen ratkaisemisessa.

Huomio asukkaiden arkisiin haasteisiin

Tutkijana Filimonovalle on tärkeää tuoda lisäarvoa tutkimuksen kohteena oleviin yhteisöihin.

– Yhteiskuntatieteilijänä teen työtä ihmisten kanssa. Vierastan ajatusta, että tutkija vain ilmestyy paikalle, haastattelee, lähtee ja julkaisee artikkeleita tieteellisissä lehdissä. Toki sekin on tärkeä osa akateemista työtä, mutta haluan myös tuoda jotain yhteisön elämään.

Lisäksi Filimonova haluaa nostaa esiin niitä asioita, jotka jäävät helposti niin sanotusti isompien asioiden jalkoihin.

– Tällä hetkellä arktinen alue on vahvasti globaalilla agendalla – mutta ei välttämättä syistä, joista toivosi. Kovan turvallisuuden kysymykset ovat vallitsevan geopoliittisen tilanteen vuoksi vieneet tilaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamien haasteiden ja muiden ympäristöongelmien käsittelyltä. Arktiseen ympäristöön ja elämänlaatuun liittyvät teemat kuten saasteet ja jätehuolto ovat silti asioita, jotka ansaitsevat tulla huomioiduksi, sillä ne koskettavat ihmisten jokapäiväistä elämää.

Filimonovaa inspiroivat myös hänen tapaamansa ihmiset, jotka ovat valmiita toimimaan yhteisönsä ja lähiympäristönsä hyväksi.

– Näiden teemojen esillä pitäminen on tärkeää ja motivoivaa myös siksi, että ratkaisuja on mahdollista löytää. Esimerkiksi lajitteluun tai kierrättämiseen liittyvä tiedonvaihto ja oppiminen voi johtaa pieniin tekoihin, joilla on suuri merkitys ihmisten arjessa.

Jätehuoltoinfrastruktuurin kehittäminen Huippuvuorilla kohtaa väistämättä alueen syrjäiseen sijaintiin liittyviä haasteita. Kuva: Nadezhda Filimonova.

Arktisen alueen erityispiirteet jätehuollossa

Jätettä syntyy kaikkialla, missä on ihmisiä. Miksi on olennaista tarkastella erikseen arktisia urbaaneja ympäristöjä jätehuollon näkökulmasta?

On olemassa tutkimuksia, joiden mukaan arktisissa kaupungeissa asuvat ihmiset tuottavat enemmän jätettä, sekä lajittelevat ja kierrättävät vähemmän kuin muissa kaupungeissa (Burns et al. 2021)[1].

– Luvut ovat saaneet myös kritiikkiä osakseen, mutta asiaa on syytä tarkastella tarkemmin. Mitä on ilmiön taustalla ja mitä asialle voitaisiin tehdä, Filimonova toteaa.

Yhteisiä nimittäjiä, jotka määrittävät elämää arktisella alueella ovat harva asutus, puutteelliset liikenneyhteydet ja infrastruktuuri sekä ankarat ilmasto-olosuhteet. Nämä asiat vaikuttavat myös jätehuollon järjestämiseen arktisissa kaupungeissa, kunnissa ja pienissä yhteisöissä.

– Kaupungit ja kunnat asettavat jätteiden lajittelua, uudelleenkäyttöä ja jätteiden määrän vähentämistä koskevia tavoitteita kansallisten ja kansainvälisten kiertotaloustavoitteiden mukaisesti niin arktisella alueella kuin sen ulkopuolellakin. Pohjoinen ja usein syrjäinen sijainti tuo yhtälöön erityispiirteitä ja tästä ei ole kovin paljoa tutkimustietoa, Filimonova kertoo.

Aiheen tarkastelussa hän nostaa esiin kolme keskeistä näkökulmaa. Ensimmäiseksi, arktiset kaupungit ja kunnat ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta jakavat silti samoja haasteita. Toiseksi, jätehuoltoon liittyvät ongelmat eivät johdu välinpitämättömyydestä tai haluttomuudesta ratkaista niitä. Kolmanneksi, koska velvoitteet koskevat kaikkia, kaikilla tulisi olla myös mahdollisuus osallistua tavoitteiden saavuttamiseen.

Erilaiset yhteisöt, samanlaiset haasteet

STRAWCO-hankkeessa edistetään tiedonvaihtoa kuntien, jätehuoltoyritysten ja tutkijoiden välillä. Projektissa on mukana neljä tapaustutkimusta ja kumppanipaikkakuntaa: Rovaniemi, Tromssa Pohjois-Norjassa, Tórshavn Färsaarilla ja Sisimiut Grönlannissa.

– Paikkakunnat ovat toki keskenään eri kokoisia ja niitä koskee eri maiden lainsäädäntö. Mutta jos laajennamme tarkastelunäkökulmaa, niin sijainti arktisella alueella myös yhdistää niitä – ainakin suurkaupunkeihin verrattuna, joita usein jätehuoltoon liittyvässä tutkimuksessa tarkastellaan.

Tromssa ja Rovaniemi ovat keskisuuria kaupunkeja verrattuna hankkeen grönlantilaiseen kumppaniin, jossa puhutaan alle 6000 asukkaan yhteisöstä. Kuitenkin paikkakunnilla on jaettua kokemusta siitä, miten kaupungin tai yhteisön koko koetaan ongelmana jätehuollon investointien näkökulmasta.

– Pienen väestömäärän vuoksi päädytään siihen, ettei jätettä synny tarpeeksi, jotta infrastruktuurin rakentaminen ja siihen liittyvät panostukset olisivat kannattavia, Filimonova kertoo kuntien kokemuksista.

Ratkaisuksi jää jätteen kuljettaminen muualle. Tämä ei myöskään ole ongelmatonta varsinkaan syrjäisemmillä seuduilla, joista kuljetusmatkat ovat pitkät, hankalat ja näin ollen kalliit.

Kaikkein syrjäisimmillä seuduilla yksi jäljelle jäävä vaihtoehto on jätteiden varastoiminen kaatopaikoille.

– Niihin liittyy erilaisia ympäristöongelmia ja ilmaston lämmetessä paljon epävarmuuksia erityisesti ikiroudan päällä sijaitsevien kaatopaikkojen osalta.

Kierrätyspuisto Residuum Rovaniemen Alakorkalossa palvelee alueen asukkaita, lomalaisia ja yrityksiä erilaisten jätteiden lajittelu- ja vastaanottopaikkana. Kuva: Marko Junttila.

Halu huolehtia omasta lähiympäristöstä

Filimonovan kokemuksen mukaan arktisten kuntien asukkaita kiinnostaa omasta ympäristöstä huolehtiminen. Ylläkuvatuista syistä se ei vain ole aina yksinkertaista.

Pienissä yhteisöissä myös yksittäisten ihmisten tiedolla ja osaamisella voi olla iso merkitys.

– STRAWCO-projektin päähuomio on tiedon, osaamisen ja hyvien käytäntöjen jakamisessa. Olemme oppineet, että pienissä yhteisöissä jätehuoltoasioihin liittyvä tietotaito voi olla muutamien henkilöiden varassa. Tarvitaan menettelytapoja, joiden avulla tieto ja osaaminen säilyvät, vaikka joku avainhenkilö lähtisikin paikkakunnalta.

Vaikka projektissa on mukana keskisuuria kaupunkeja sekä pieniä yhteisöjä Filimonova huomauttaa, että aina kyse ei ole siitä, että isommat toimijat opettavat pieniä.

– Arktiset yhteisöt ovat juuri siksi niin kiinnostavia, että huolimatta maantieteen tuomista rajoituksista, niissä on totuttu olemaan innovatiivisia monilla elämän eri osa-alueilla. Tarvitaan ajattelutavan muutosta niin tutkijoiden kuin asukkaiden keskuudessa. Ihmisillä on kykyjä, tahtoa ja osaamista, jolla voi saada asioita aikaan. Toisilta oppiminen hyödyttää kaikkia osapuolia. 

Pienuudesta ja perifeerisyydestä voi löytää Filimonovan mukaan myös vahvuuksia.

– Yksi tapa suhtauta asiaan on nähdä pienet yhteisöt hyvinä pilottikohteina uusille innovaatioille. Näillä paikkakunnilla uusia jätehuollon ratkaisuja voi testata pienessä mittakaavassa. Jos ne toimivat siellä, ne voivat toimia missä vain.

Kaikilla on oikeus toimivaan jätehuoltoon

Kolmas näkökulma, jonka Filimonova haluaa tuoda arktisen alueen jätehuoltokeskusteluun koskee osallisuutta ja oikeudenmukaisuutta.

 – Koska kaikilla kunnilla on velvollisuuksia, pitäisi kaikilla olla myös oikeus osallistua omasta elinympäristöstä huolehtimiseen oikeanlaisella jätehuollolla. Emme voi rajata ratkaisujen pohtimista vain suurkaupunkien ongelmiin, vaan myös asukasluvultaan pienten tai sijainniltaan syrjäisten yhteisöjen erityispiirteet ansaitsevat tulla huomioiduksi.

Tutkijan mukaan huomiota tulee kiinnittää paitsi uusien innovaatioiden kehittelyyn myös esimerkiksi lainsäädäntöprosessiin.

 – Kansallinen lainsäädäntö tehdään aina koko maan tarpeisiin, mutta erityisesti toimeenpanon tasolla tarvitaan myös maantieteellisten erityispiirteiden huomioimista.

Jotta kaikilla olisi mahdollisuus pitää huolta omasta elinympäristöstään Filimonova on valmis puhumaan teemasta aina uusilla foorumeilla.

– Yksi tavoitteeni on järjestää iso arktinen jätekonferenssi, jossa kunnat, kaupungit, tutkijat ja muut sidosryhmät vielä projektiamme laajemmalta alueelta kokoontuvat yhteen jakamaan osaamistaan ja parhaita käytänteitä. Teemme kovasti töitä, jotta saamme jätteet entistä isommin arktisten kokoontumisten agendalle.

Nadezhda Filimonova työskentelee tutkijatohtorina Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa. Kuva: Ville Rinne.

STRAWCO-hanke

  • Strengthening the Transfer of Good Practices in Arctic Waste Management Cooperation
  • Rahoitus: Pohjoismaiden ministerineuvosto, Arktinen yhteistyöohjelma, hallinnoiva viranomainen Nordic Institute in Greenland
  • Hankkeen kesto: 31.08.2025–30.08.2028
  • Hanketta johtaa tutkimusprofessori Kamrul Hossain ja sen toteutusta koordinoi tutkijatohtori Nadezhda Filimonova Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta.
  • Kumppaniorganisaatiot: Norwegian Research Centre, Technical University of Denmark, University of the Faroe Islands, Arctic Initiative, Harvard Kennedy School’s Belfer Center for Science and International Affairs.

[1] Burns, Charlene, Robert W. Orttung, Melissa Shaiman, Leah Silinsky and Emily Zhang. Solid waste management in the Arctic. Waste management, Volume 126. https://doi.org/10.1016/j.wasman.2021.03.021