Kestävien luontokulttuurien ja monilajisen tulevaisuuden tutkimusyhteisön johtaja Outi Rantala haluaa luoda tilaa uudenlaiselle ajattelulle aikana, jota leimaavat ekologinen kriisi ja nopeat muutokset. Hän etsii keinoja kestävämpien, monilajisten suhteiden rakentamiseen – uskoen yhteisöllisyyden ja tarinoiden voimaan.

Teksti: Jaana Ojuva
Kuvat: Marjo Junttila

Rauhallinen. Yhteisöllinen. Harmaantuva.

Kolme sanaa, joilla vastuullisen arktisen matkailun professori Outi Rantala pyydettäessä kuvailee itseään. Viimeisin sanoista, harmaantuva, hymyilyttää ja saa mietteliääksi. Se ei ole vain ikääntymistä.

– Tutkimustoiminnan rahoituspaineet ovat kovat, ja tutkimusyhteisön johtajana tunnen erilaista vastuuta, Rantala pohtii.

Rantala aloitti vuoden alussa yliopiston tutkimusta profiloivan Kestävät luontokulttuurit ja monilajinen tulevaisuus -tutkimusyhteisön, tuttavallisemmin SuMun (Sustainable Naturecultures and Multispecies Futures) johtajana. SuMun tutkijat pyrkivät ymmärtämään planetaarista muutosta pohjoisesta näkökulmasta ja etsimään ratkaisuja tutkimuksen ja taiteen keinoin.

Keskustelu johtajuudesta saa mietteliääksi. Kiire ja tehokkuus ovat läsnä kaikkialla, ja juuri siksi Rantalan tapa johtaa on tietoisesti toisenlainen.

– Minulle johtaminen on ennen kaikkea horisontaalista: vuorovaikutteista yhdessä tekemistä ja keskustelemista. Se vaatii aikaa ja läsnäoloa, mutta myös antaa paljon.

Puhuessaan tutkimuksesta Rantala palaa toistuvasti yhteisön merkitykseen. Lähes 20 vuotta toiminut UArctic-verkoston Northern Tourism -yhteisö on ollut erityisen tärkeä.

– Olen saanut kokea, mitä innostava ja kannatteleva tutkimusyhteisö voi parhaimmillaan olla. Se on muovannut minua tutkijana enemmän kuin mikään muu.

SuMussa hän haluaa mahdollistaa saman muille ja auttaa nuorempia tutkijoita löytämään oman paikkansa.

– On ainulaatuista löytää rinnalleen ihmisiä, jotka inspiroivat ja joihin voi luottaa.

Kestävän matkailun pariin

Espoossa syntynyt Rantala valmistui tarjoilijaksi perinteikkäästä Perhon ravintolakoulusta, ja työt veivät valmistumisen jälkeen maailmalle. Irlannissa ja Pohjois-Espanjassa työskennellessä jokin alkoi kuitenkin muuttua.

– Ikävöin Suomea ja luontoa, mutta myös opiskelua ja ajattelua, Rantala muistelee.

Rantala palasi Helsinkiin opiskelemaan kasvatustieteitä avoimessa yliopistossa ja päätti hakea Lapin yliopistoon opiskelemaan matkailututkimusta – ei kuitenkaan varmana menestyksestään. Pääsykokeen tulokset pelottivat.

– Ajattelin olleeni viimeinen, joka sai paikan. Onneksi todistuspisteet pelastivat, hän naurahtaa.

Graduaikana Rantala pääsi työskentelemään tutkimusapulaisena hankkeessa, jota hän kuvailee kestävän matkailun edelläkävijäksi. Kokemus avasi ovet tutkimusmaailmaan.

– Se oli käännekohta. Ymmärsin, että haluan tätä lisää.

Valmistumisen jälkeen työelämä on edennyt askel kerrallaan opetuksen, tutkimuksen ja erilaisten vastuutehtävien kautta. Metsissä tapahtuvaa opastustyötä koskeva väitöskirja ja retkeilyä käsittelevät post doc -tutkimukset johtivat lähimatkailua ja lajien välistä läheisyyttä tarkastelevan ILA-tutkimusryhmän (Intra-living in the Anthropocene) perustamiseen yhdessä kollegoiden kanssa.

Tutkimustoiminnan ohella Rantala on osallistunut aktiivisesti Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin (MTI), tutkijakoulun ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnan tutkimustoiminnan kehittämiseen.

Ryhmäkuva SuMun tutkijoista vanhan rakennuksen edessä.
SuMun tutkijoita yhdistää kiinnostus kestävän tulevaisuuden kysymyksiin ja uudenlaisiin tapoihin ymmärtää ihmisen ja ympäristön suhdetta.

Tarinoita numeroiden rinnalle

Rantalan nykyistä tutkimustyötä yhdistävät ajatukset monilajisesta yhteiselosta ja matkailun tulevaisuuksista. Ihminen ei ole enää yksinään matkailun keskiössä, vaan toiminnassa huomioidaan myös muut lajit ja ympäristö.

Hänen mielestään kaiken matkailutoiminnan lähtökohtana olisi hyvä olla yksi, selkeä kysymys:

– Miten matkailua voidaan toteuttaa ja kehittää niin, että se tukee tulevaisuudessa monilajista hyvinvointia?

ILA-tutkimusryhmän ajankohtaisessa Ekologinen pyhiinvaellus -tutkimushankkeessa pohjoismainen tutkimusryhmä herättelee ekologisen kriisin keskellä ajattelemaan uudelleen ihmisten luontosuhdetta ja etsii tapoja, miten suhdetta voidaan korjata kestävämmäksi.

Pyhätunturin suunnalla puolestaan keskitytään ”matkailijan marraskuuhun”. Mitä tehdään, jos marraskuu on lumeton? Millaisia palveluita tarvitaan ja kenelle? Tulevana syksynä ILA-tutkimusryhmä pohtii yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa matkailun kehittämistä eri lajien näkökulmasta ja ennallistamisen mahdollisuuksia.

Jotta tutkimus on yhteiskunnallisesti vaikuttavaa, on myös osattava kertoa tuloksista ymmärrettävästi. Rantalaa ajatus on kiehtonut graduajoista lähtien.

– Päättäjät tarvitsevat numeroita. Mutta on paljon asioita, joita ei voi mitata numeroilla, Rantala huomauttaa.

Siksi hän uskoo tarinankerrontaan. Monia meistä ekologisen kriisin suuret tarinat ahdistavat, jopa lannistavat. Rantalan mukaan tarvitsemme niiden rinnalle pienempiä, käytännönläheisiä tarinoita, jotka voimaannuttavat toimimaan.

– Ymmärrettävät ja vaikuttavat tarinat voivat auttaa muuttamaan maailmaa.

Tarinat eivät synny itsestään, ne täytyy kirjoittaa. Rantala ohjaa paljon erilaisia kirjoituspajoja nuoremmille tutkijoille. Hän antaa kaikille yhden, omasta mielestään toimivan vinkin.

– Ottakaa aamuisin kymmenen minuutin kirjoitusrauha. Se tekee ihmeitä.

Tosin hän myöntää itse viime aikoina lipsuneensa ohjeesta. Toiveena on aloittaa tapa uudelleen, kenties jopa toteuttaa sen avulla yksi haave.

– Haluaisin kirjoittaa kirjan retkeilystä ja ulkoelämästä, kertoa niistä elämäntapana.

Merkitykselliset metsät

Rantalan koti löytyy Ounasvaaran metsän suojista. Lähimetsä on hänelle tärkeä, siellä ulkoillaan perheen kanssa ympäri vuoden.

– Käyn siellä lähes päivittäin. Se rauhoittaa.

Tutkimus on muuttanut Rantalan tapaa katsoa metsiä. Kun hän perehtyi työssään lähimatkailuun, monet uudet lajit heräsivät eloon: mustikat, naavat, kivet ja kelot kertoivat kaikki omia tarinoitaan.

Myös Pallaksen alue Muoniossa on merkityksellinen. Siellä on koettu monia elämän suuria hetkiä.

– Kävin siellä puolisoni kanssa ensimmäisellä talvivaelluksella, myöhemmin meidät vihittiin tunturien kupeessa. Vietämme joulut ja vaput perheen kanssa ystävämme mökillä.

Millaisena haluat nähdä Lapin yliopiston kymmenen vuoden päästä?

– Lapin yliopisto tunnetaan vieraanvaraisena ja ennakkoluulottomana tutkimusyhteisönä. Meille on hakeutunut uusia – nuoria ja kansainvälisiä – tutkijoita. Monialainen tiedeyhteistyö antaa tilaa kaikenlaiselle tutkimukselle, myös rajoja rikkoville rohkeille avauksille. Tutkijamme arvostavat pohjoisen elämän ja pienen yliopiston hitaampaa tahtia ja vieraanvaraisuutta.

Outi Rantala

Professori, yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto
Johtaja, Kestävät luontokulttuurit ja monilajinen tulevaisuus (SuMu) -tutkimusyhteisö

• Yhteiskuntatieteiden maisteri, Lapin yliopisto (2006)
• Yhteiskuntatieteiden tohtori, Lapin yliopisto (2012)
• Apulaisprofessori, UiT The Arctic University of Norway (2014–2016)
• Humanistisen ympäristötutkimuksen dosentti, Turun yliopisto (2020)
• Vastuullisen arktisen matkailun professori, Lapin yliopisto (2021)
• Arctic Five Chair (2022–2024)
• Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin (MTI) johtoryhmän jäsen (2023–2026)