Tampereen yliopiston DocSoc360°-väitöskirjatutkijat vetivät monialaisuuteen sosiaalityössä ja sen tutkimuksessa keskittynyttä työryhmää Sosiaalityön tutkimuksen päivillä Kuopiossa 12.-13.2.2026.

Me Tampereen yliopiston väitöskirjatutkijat vedimme monialaisuuteen keskittyvää työryhmää Sosiaalityön tutkimuksen päivillä 12.-13.2.2026. Ajatus työryhmäehdotuksen esittämiseen kumpusi tutkimuspäivien teemasta ’Yhdessä paremmin’ ja sen yhdistymisestä Monitieteisen sosiaalipalveluiden tohtoripilotin (DocSoc360°) teemoihin. Monialaisuus sosiaalityössä ja sen tutkimuksessa on keskeinen punainen lanka, jonka tunnistamme yhdistävän väitöskirjaprojektejamme. Osalla meistä ei myöskään ollut aikaisempaa kokemusta työryhmän vetämisestä, johon nyt tarjoutui yhteisesti toteutettuna oivallinen paikka.  

Työryhmäämme lähetettiin iloksemme runsaasti abstrakteja, joista lopulta kokosimme kolme monipuolisesti monialaisuutta tarkastelevaa työryhmäsessiota. Esityksissä monialaisuutta lähestyttiin erilaisin tutkimusasetelmin sekä teoreettisin ja metodologisin valinnoin, kuten yhteisen tiedonmuodostuksen ja -hallinnan, vuorovaikutuksen, osallisuuden ja kanssatutkijuuden näkökulmista. Esityksiä oli sosiaalityön lisäksi muun muassa viestintä- ja hallintotieteistä sekä nuorisotutkimuksesta.

Ensimmäisen päivän anti  

Ensimmäisen työryhmäsession esityksissä monialaisuutta lähestyttiin tiedonmuodostuksen, harkintavallan ajallisten ulottuvuuksien, pelastuslaitosyhteistyön, etsivän vanhustyön verkostoyhteistyön sekä kirjastososiaalityön näkökulmista. Sessiossa korostuivat erityisesti monialaisuuden kontekstisidonnaisuus sekä toimivan organisaatio- ja sektorirajat ylittävän yhteistyön mahdollisuudet tukea asiakkaiden tuen tarpeiden tunnistamista ja tarpeenmukaista palvelujen saantia. Esityksiä yhdisti ajatus siitä, miten monialaisuus voi parhaimmillaan paikata tiettyjen toimijoiden tai palvelujen vajavaisuuksia ilman, että se heikentää samalla minkään yksittäisen toimijan valtaa.

Työryhmämme toisessa sessiossa monialaisuuden teemaa lähestyttiin työhyvinvointimallin, lastensuojelun vuorovaikutuksen, arjen käsitteen, koulu- ja oppilaitosnuorisotyön sekä opiskeluhuollon kuraattorien kuvaaman moniammatillisen yhteistyön näkökulmista. Saimme yhdessä esittäjien ja muun yleisön kanssa käydä keskustelua sosiaalityön monialaisuuden vuorovaikutuksellisista näkökulmista. Työryhmän yhteisissä keskusteluissa tunnistimme, että esimerkiksi vuorovaikutusosaamista tulkitaan usein sosiaalityön tutkimuksessa yksilötasolla, vaikka se lähtökohdiltaan paikantuukin ihmisten välisiin suhteisiin. Tämän pohdinnan ympärillä muodostui ajatus siitä, miten monialaisuuden erilaiset elementit rakentuvat nimenomaan yhteisellä tekemisellä. Yhteisessä keskustelussa korostuivat myös tutkijan position huolellisen pohdinnan sekä refleksiivisen tutkimusotteen merkitys. Erityisesti tilanteissa, joissa sosiaalityön monialaisuutta tutkitaan oppiaine- ja tieteenalat ylittävästi sekä erilaisia näkökulmia ja metodologioita yhdistellen.  

Toisaalta pohdimme myös, että monialaista yhteistyötä ja monialaisuutta voidaan toteuttaa käytännössä runsaastikin, ikään kuin ‘luonnollisena osana’ työtä, vaikka sitä ei sellaiseksi erikseen nimettäisikään. Yhteiset keskustelut herättivät ajatuksen siitä, miten monialaisuus saattaa kiteytyä lopulta hyvin arkisiin ja käytännöllisiin asioihin. Tästä syystä monialaisuuden äärelle on perusteltua ja tarpeen pysähtyä, sillä sen tunnistaminen ja lopulta onnistunut toteuttaminen vaatii yhteisen ymmärryksen ja eri ammattilaisten roolien selkeytystä. Tämän pohtimista jatkoimme myös seuraavan päivän sessiossa.

Dialogisuuden toteutuminen tunnistettiin työryhmän yhteisissä keskusteluissa keskeiseksi monialaisuuden mahdollistajaksi. 

Toisen päivän anti  

Viimeisessä sessiossa kuulimme esityksiä, jotka lähestyivät monialaisuutta yhteiskuntafilosofian, taidelähtöisten menetelmien, nuorisotyön ja lastensuojelun tiedonhallinnan kehittämisen sekä maahan muuttaneiden asiakkaiden osallisuuden näkökulmista. Saimme esitysten pohjalta keskustella monialaisuudesta myös erilaisten tutkimusmetodologisten valintojen, kuten kanssatutkijuuden tarjoamien mahdollisuuksien kautta. Tunnistimme, että osallisuuden näkökulmat – kuten siihen liittyvät mahdollisuudet ja rajoitteet – toimivat yhtenä session keskeisimmistä keskustelun herättäjistä. Lisäksi pohdimme dialogisuutta ja sitä, millaisia näkökulmia filosofinen tarkastelu voi tuoda monialaisuuden tarkasteluun. Dialogisuuden toteutuminen tunnistettiin työryhmän yhteisissä keskusteluissa keskeiseksi monialaisuuden mahdollistajaksi. 

Viimeisessä työryhmäsessiossa nousi esille myös yhteiskunnalliseen tasa-arvoisuuteen liittyviä tulkintoja ja sitä kautta erilaisia eettisiä huomioita monialaisessa sosiaalityössä. Esimerkiksi ajatus siitä, miten sosiaalityöntekijä toimii asiakkaan asioiden edistäjänäja puolustajan roolissa. Tästä näkökulmasta monialaisuutta pohdittiin työryhmässä yhteisesti myös asiakkaan ja ammattilaisen välisenä toimintana. Työryhmän esityksissä esiin tuoduilla eettisillä ja filosofisilla näkökulmilla on nähdäksemme tärkeä paikka sosiaalityön tutkimuksessa ja koulutuksessa. Tunnistimme, että niillä on annettavaa myös laajemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Työryhmän vetämisen anti

Työryhmän vetäjinä voimme kootusti todeta, että monialaisuutta sosiaalityössä ja sen tutkimuksessa voi tarkastella hyvin erilaisista näkökulmista ja erilaisin tutkimusmetodologisin keinoin. Yllätyimme positiivisesti siitä, miten eri tieteenalojen tutkimuksista löytyy yhtymäkohtia monialaisuuteen sosiaalityössä ja sen tutkimuksessa. Monialaisuus on muutakin kuin eri alojen ammattilaisten välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä!

Yhteinen ymmärrys monialaisuuden merkityksestä tukee sen tosiasiallista toteutumista.

Työryhmän esitysten yhteenvetävänä ajatuksena voisimme todeta, että yhteinen tahtotila monialaisuuden edistämiselle on tunnistettavissa, mutta sen toteutuminen käytännössä kiinnittyy moniin tekijöihin, kuten kulloisessakin organisaatiossa käytössä oleviin resursseihin. Esimerkiksi sama koulutus tai työtehtävä ei vielä kerro riittävästi monialaisuuden toteutumisen mahdollisuuksista, kun ympäröivät kontekstit ja verkostot ovat erilaiset. Saatamme jopa toimia vastakkainasettelun asemassa toisiimme nähden, kuten puhua samoin käsittein – kuitenkin niin, että ne merkitsevät meille eri asioita. Työryhmässä keskustelimmekin yhdessä, miten sosiaalityössä on tunnistettavissa paljon siiloutumista, vaikka monialaisuuden merkitys eri sosiaalityön tehtävissä ja tutkimuksen yhteyksissä tunnistetaan. Siiloutumisessa on riski, että monialaisuus jää vain sanojen tasolle. Nähdäksemme eri toimijoiden tulisi käydä merkitysneuvottelua siitä, mitä kukin monialaisuudella tarkoittaa, ja myös tutkimuksella on tässä paikkansa terävöittää siihen liittyvää ymmärrystä. Esimerkiksi millaisia odotuksia eri ammattiryhmän jäsenillä siihen liittyen on, ja mikä on jokaisen rooli sen näkökulmasta. Yhteinen ymmärrys monialaisuuden merkityksestä tukee sen tosiasiallista toteutumista. Työryhmässämme monialaisuuden edistämiselle keskeisiksi tunnistettiinkin sosiaalityön ja muiden ammattilaisten toimiva dialogiin perustuva vuorovaikutus. 

Lopuksi voimme todeta, että työryhmän vetäminen oli kokonaisuudessaan antoisa kokemus. Siihen kuului erilaisia tehtäviä, kuten työryhmän kokoavan teeman ja sisällön suunnittelua, sekä sessioiden sujuvista järjestelyistä, aikataulussa pysymisestä ja keskustelun ohjauksesta vastaamista. Lopuksi pohdimme, miten työryhmissä esitellyt, eri vaiheessa olevat tutkimukset tuovat yhteisiin keskusteluihin rikkautta. Puheenjohtajana toimiminen on vuorovaikutteista, esittäjän ja yleisen välisen keskustelun fasilitointia.

Voimme tämän kokemuksen pohjalta lämpimästi suositella työryhmäehdotuksen tekemistä erilaisiin konferensseihin – se mahdollistaa ajankohtaisiin tutkimuksiin syventymistä sekä tarjoaa hyödyllistä kokemusta vastaavanlaisista tehtävistä!

Kirjoittajat työskentelevät DocSoc360o -tohtoripilotin väitöskirjatutkijoina Tampereen yliopistossa:  

Ella Plaami (TtM) tutkii sosiaalipsykiatrian alan väitöskirjassaan monimenetelmällisesti yhdenvertaisuuden toteutumista päihdepalveluissa palvelutarpeiden tunnistamisen ja tarpeenmukaisten palvelujensaannin näkökulmasta. 

Heidi Kantsila-Korhonen (YTM) tutkii sosiaalityön väitöskirjassaan laadullisin menetelmin aikuissosiaalityön saavutettavuuden johtamista muuttuvissa rakenteissa.  

Rosa Karjalainen (YTM) tutkii sosiaalityön väitöskirjassaan laadullisin menetelmin vankilasta vapautuvien kompleksista asemaa, erityisen tuen tarvetta sekä aikuissosiaalityön paikkaa muuttuvassa palvelujärjestelmässä. 

Reetta Kettunen (FM) tutkii viestinnän väitöskirjassaan lasten ja lastensuojelutyötä tekevien ammattilaisten välisen vuorovaikutuksen erityispiirteitä. 

Satu Mäenpää (YTM) tutkii väitöskirjassaan, miten päihdehuoltolain uudistus ja sen sisällyttäminen pääosin osaksi sosiaalihuoltolakia ja terveydenhuoltolakia ovat vaikuttaneet päihdepalveluiden saavutettavuuteen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen näkökulmasta. 

Vera Ylinen (YTM) tutkii sosiaalityötä ja sen toimintamahdollisuuksia biopoliittisen hallinnan logiikalle rakentuneessa järjestelmässä.