Jenna opiskeli syksyn 2024 Bergenissä Englannin kielen lukkoja availlen ja Norjan luonnossa liikuen.

Englannin kielen lukkojen availua Bergenissä

Perfektionismiin taipuvana ihmisenä olen ollut läpi elämäni melko arka puhumaan englantia, sillä olisihan se nyt aivan kamalaa, jos mokaisi! Virheiden pelossa olen mennyt lukkoon kuin PIN-koodi liian usean väärän yrittämän jälkeen, ja silloin ei englanti luista, vaikka PUK-koodin saisikin avuksi. Kolmekymppisenä alanvaihtajana pohdin, tohtiiko sitä enää lähteä opiskelijavaihtoon, vaikka tuo englannin puhuminen treeniä vaatisikin. Päädyin hylkäämään vain mielessäni olemassa olevat esteet ikääni liittyen, ja toteamaan, ettei nyt auta kuin lähteä kohti epämukavuusaluetta.

Vaihtokohteen valinnassa painoivat kurssitarjonta sekä kohteen upea ja helposti saavutettava luonto, minkä perusteella päädyin tekemään vaihto-opintoni Norjan Bergenissä syksyllä 2024. Kohde oli napakymppi! Bergenin alue ja luonto vuorineen oli niin lumoava, että olisin voinut viettää kaiken aikani vain ulkona kulkien. Uskomattoman luonnon lisäksi Bergen tarjosi aktiivisen ja kauniin kaupungin kulttuuritapahtumineen ja hyvine liikuntamahdollisuuksineen. Liikuntamahdollisuuksilla tarkoitan tässä erityisesti köysikiipeilyä ja boulderointia, jotka ovat isoja lajeja Norjassa, ja jotka tarjosivat myös minulle uuden koukuttavan harrastuksen. Opiskelu oli pitkälti samanlaista kuin Suomessakin, joten suurta kulttuurishokkia sen suhteen ei tarvinnut kokea.

Asumisjärjestelyni oli mielenkiintoinen, sillä jaoin asunnon 15 muun opiskelijan kanssa, ja ikävä kyllä myös makuuhuone ja wc oli jaettu, mutta toki vain yhden henkilön kanssa. Jaettu huone oli omaa tilaa arvostavalle suomalaiselle vaihdon kovin koettelemus, mutta moni joutuu elämään saman tilanteen kanssa, sillä asuntoja on liian vähän vaihto-opiskelijoiden määrään verraten. 16 opiskelijan yhteiskämppä voi tuntua ajatuksena kaaosmaiselta, mutta omat kämppikseni olivat onnekseni rauhallisia ja ihania ihmisiä, ja oli suuri rikkaus saada tutustua niin monesta eri kulttuurista tulevaan. Meidän asunnossamme asui ihmisiä 11 eri maasta!

No miten se englanti siellä sitten taittui? Tutustuin vaihdossa suomalaiseen maisteriopiskelijaan, jonka kanssa tuskastelimme läpi syksyn surkeaa englannintaitoamme, ja pohdimme, milloin sitä kehitystä alkaa ropista. Muun maalaiset ystävämme hokivat meille jatkuvasti englantimme olevan hyvää, ja ihmettelivät mitä me horisimme surkeasta englannistamme. Olisiko voinut olla niin, ettei kykymme puhua englantia koskaan ollutkaan niin huono kuin kuvittelimme, vaan liian nöyrinä suomalaisina pyrimme turhaan siihen aiemmin mainittuun täydellisyyteen? Oli miten oli, varmuuteni puhua englantia kasvoi valtavasti, sanavarastoni karttui, ja puhuminen oli myös ehdottomasti sujuvampaa vaihdon lopussa verrattuna vaihdon ensimmäisiin päiviin. ”Trust the process”, sanotaan, ja sehän piti paikkaansa nytkin. Kohentuneen englannintaidon lisäksi opiskelin myös norjan kieltä, ja nautin päästessäni käyttämään sitä arkisessa asioinnissa. Opiskelijavaihtoni oli erinomainen kokemus, eikä ”vanhemmalla” iällänikään ollut mitään merkitystä vaihtoni kannalta. Sain ystäviä useasta eri maasta, opin asioita vieraista kulttuureista, sain kokea kauniita auringonlaskuja ja -nousuja vuorilla ja sain rutkasti itsevarmuutta ja rohkeutta operoida vieraalla kielellä. Kannustan ja kehotan kaikkia ottamaan ja lähtemään vaihtoon, mikäli tuo mahdollisuus yhtään kutkuttaa!