Inspiraatiota pursuava taitelija tarttuu toimeen

Roma Auskalnyte löytää inspiraatioita nykytaiteen teoksiinsa lähes kaikkialta. Jenny ja Antti Wihurin säätiön vierailevana taitelijana hän nauttii talven pimeydestä, lumen peittämästä luonnosta ja Lapin yliopiston atmosfääristä sekä työtiloista.

Teksti: Irma Kuukasjärvi
Kuvat: Elli Alasaari

Inspiraatio voi tulla mistä tahansa. Tekstinpätkästä. Chat-viestistä. Tunteesta. Luonnosta. Inspiraation lähteitä on kaikkialla, kuten taidettakin, sanoo Roma Auskalnyte.

– Kun saan inspiraation, tartun toimeen heti. Jos idea on mahdollinen toteuttaa, alan tehdä sitä välittömästi. En jää odottelemaan.

Hänen ajatusmaailmastaan löytyy yhtäläisyyksiä peräpohjalaisen ajatustavan kanssa: Solekko tehä.

Piirustus vaihtui litografiaan

Roma Auskalnyte varttui Liettuassa. Mummon myötä lapsuuteen kuuluivat sunnuntaiset kirkonmenot. Kirkossa hän ihaili katossa olevia maalauksia ja taideteoksia. Noin kuuden vanhana hän piirsi vanhemmilleen selin istuvan ketun, joka käänsi päänsä taaksepäin katsojan suuntaan. Vanhemmat yllättyivät lapsensa taidonnäytteestä.

Taiteellisesti lahjakkaan nuoren opintopolku vei Vilnan taideakatemiaan painotekniikan ja litografian maailmaan. Litografiaa hän tekee edelleen osana monipuolisesti hyödyntämiään taiteen menetelmiä. Helsingin studiossa hän työstää painokuvia muille artisteille. Hänen oma taideilmaisunsa litografian puolella on mustavalkoinen, tekstiin perustuva.

– Ihminen oppii kuulemansa, kokemansa ja näkemänsä perusteella helpommin kuin tekstiä lukemalla. Tekstin voi nähdä kuvana, ja kuvan muistaa paremmin. Sitä hyödynnän litografian teoksissani.

Fasiliteettien puute avarsi luovuutta

Nuoren taitelijan elämä ei ole aina ollut ruusuilla tanssimista. Auskalnyte oli uuden edessä, kun hän valmistui Vilnan taideakatemiasta. Taiteen tekemisen edellytykset jäivät taideakatemian seinien sisälle verstaineen, kivineen ja painokoneineen.

Matka jatkui Isoon-Britanniaan, jossa elämä täytyi järjestää muita töitä tehden, muun muassa tarjoilijana Birminghamissa. Taiteen tekeminen jäi odottamaan. Muutto Suomeen ja pääsy Kuvataideakatemian maisteriopintoihin muutti suunnan.

– Opiskellessani Kuvataideakatemiassa pääsin harjoittelijaksi manchesterilaiseen painotaloon, jossa keksin, että ikivanhaa painotekniikkaa ­– irtokirjaimia ja painomustetta – hyödyntäen voin tehdä taidetta iholleni. Käyttää omaa kehoani ilmaisun välineenä. Valokuvaus tuli siinä vaiheessa mukaan, sillä halusin saada työni esille.

Kuvataideakatemian opintojen myötä taiteen maailma avautui uudella tavalla.

– Itselleni oli selvää, etten halunnut jatkaa kandista maisteriksi Vilnassa, vaan halusin jotakin uutta. Maisteriopinnot avasivat minulle uuden maailman. Uuden perspektiivin. Uuden ajattelutavan. Aluksi elämä Helsingissä oli kielen puolesta haastavaa, mutta tunsin itseni tervetulleeksi.

– Kotimaani ja Suomen kulttuureissa on yllättävän paljon samankaltaisuuksia. Molemmat ovat pieniä maita. Suomessa on toki kylmempää ja pimeämpää, mikä on hyväksi taiteen tekemiselle. Talviaikaan teen taidetta ja kesällä lepään, Auskalnyte kuvailee elämäänsä.

Eklektinen taitelija hyödyntää monia menetelmiä

Roma Auskalnyten taidetta on vaikea lokeroida. Miksi pitäisikään?

Hän valikoi ideoidensa joukosta kulloinkin itselleen mielenkiintoisen aiheen, jonka toteutukseen hän yhdistää erilaisia tyylejä ja toteutustapoja. Eklektisenä ihmisenä hän poimii parhaat ainekset eri lähteistä loihtien niistä yhtenäisen kokonaisuuden. Luovuus ja joustavuus ovat hänelle tunnusomaisia piirteitä.

– En halua lukkiutua jonkun tietyn taidesuunnan edustajaksi. Haluan käyttää erilaisia menetelmiä, joista litografia on yksi. Teksti taiteena inspiroi, mutta yhtä lailla performanssi, oma keho ja iho sekä valokuvaus tai konkreettinen taideteos kuuluvat repertuaariini.

Joustavuudesta kertovat muistivihkojen sivuilla lepäävät, vuoroaan odottavat ideat. Jos jokin idea ei ota syntyäkseen, se jää marinoitumaan, hautumaan. Sillä aikaa toinen on jo työn alla.

– Omassa mielessäni työ on täydellinen, mutta todellisuus voi olla aivan muuta. Joskus työ itsessään ohjaa eteenpäin. Prosessi on tärkeä.

Taiteen kieli on universaali

– Taiteen tekeminen antaa minulle kielen ja vapauden ilmaista itseäni ja ajatuksiani. En halua välittää töitteni kautta mitään erityistä sanomaa. Haluan, että taideteosteni katsojat ja kokijat tulkitsevat niitä omien viitekehystensä läpi. Jokainen teos kertoo erilaisen tarinan eri ihmiselle.

Roma Auskalnyten mukaan taide on läsnä kaikkialla. Yhdyskuntasuunnittelussa, arkkitehtuurissa, taiteen eri muodoissa, luonnossa ja esineissä. Jopa vierailevan taiteilijan työhuoneen pöydällä olevassa pahvimukissa, jonka joku designeri on suunnitellut.

Roma Auskalnyte

• Syntynyt 1988 Liettuassa.
• Asuu ja työskentelee Helsingissä.
• Valmistui Kuvataideakatemiasta taiteen maisteriksi 2016.
• Useita yksityisnäyttelyitä Liettuassa ja Suomessa sekä ryhmänäyttelyitä Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Suomessa.
• Teoksia muun muassa Kiasman, Jenny ja Antti Wihurin säätiön kokoelmissa sekä Grand Palaisin museossa (Lille) Ranskassa.
• Saanut useita taitelija-apurahoja Liettuassa ja Suomessa.
• Palkintoja: Ducat Prize award for young artists (2022) ja Anita Snellmanin säätiön palkinto (2015).
• Vierailevana taiteilijana Santa Fen Taideinsituutissa Yhdysvalloissa, 2025.