Lopettaminen on vaikeaa, kun pelaaminen kiehtoo vuodesta toiseen. Onneksi aina voi palata kaukaloon tai aloittaa uuden pelin.

Teksti: Marjo Laukkanen
Kuvat: Santeri Happonen

Pallopelit ovat kiehtoneet pienestä pitäen projektipäällikkö Janne Väätäjää.

– Kunhan siihen vain on liittynyt maila ja jokin, jota lyödään.

Janne on kotoisin Taivalkoskelta, jossa ei ollut mahdollisuutta seuratoimintaan mutta pelikavereja löytyi, oli kyse sitten jalkapallosta, sählystä, pesäpallosta tai jääkiekosta.

– Kokoonnuttiin yhteen ja alettiin vain pelata, Janne kuvailee.

Janne Väätäjä pelaamassa.

Asiantuntija Hanna Peltomaa nyökyttää vieressä: – Kiva tuokin, että on ollut omaa aktiivisuutta ja yhteisöllisyyttä.

– Sillä tavalla tuli kokeiltua monia lajeja, Janne myöntää.

Lajien runsautta löytyy myös Hannalta, joka pelasi nuorempana pesäpalloa ja ringetteä sekä myöhemmin opiskelukaverin houkuttelemana kaukalopalloa ja jääkiekkoa. Kun salibandy vei mukanaan, jääkiekko jäi, mutta sittemmin Hanna on palannut lajin pariin.

– Minulle on aina ollut merkityksellistä pelin lisäksi joukkue – yhteinen tekeminen ja porukkaan kuuluminen. Joukkueurheilun suola ovat pelireissut, joilla eletään omassa joukkuekuplassa, Hanna sanoo.

Hyvä aika lopettaa – tai ehkä ei sittenkään

Sekä Janne että Hanna ovat mukana salibandyseura Santa’s Unitedin toiminnassa. Janne pelaa miesten edustusjoukkueessa, ja Hanna valmentaa naisten edustusjoukkuetta, molemmat kolmannessa divarissa.

Oman pelaajauransa salibandyssa Hanna lopetti jo vuosia sitten ensimmäisessä divarissa, koska hän halusi lopettaa pelaavasta kokoonpanosta eikä vaihtopenkiltä. Päätös ”kunniakkaasta” lopettamisesta on viime aikoina alkanut murentua.

– Olen miettinyt, pitäisikö sittenkin alkaa pelata naisten kolmosta. Pelipuku on pantu jo tilaukseen, Hanna virnistää.

Hanna Peltomaa valmentamassa.

Hannaa viehättää lajissa suunnitelmallisuus ja taktisuus. Jannen mukaan salibandy sopiikin ihmiselle, joka haluaa monipuolisen lajin, jossa pitää käyttää myös päätään.

– Eri ihmiset pelaavat eri vahvuuksilla. En ole koskaan ollut nopein, kestävin enkä pehmeäkätisin, mutta ymmärrän peliä, Hanna sanoo.

Janne kertoo vahvuuksiensa muuttuneen kilpailullisuuden lisääntyessä.

– Olen puolustavampi pelaaja, enkä enää säntäile niin päättömästi. Jos pystyisin yhdistämään nopeuden, teknisen taitavuuden ja pallosilmän, niin…

– … olisit liigassa, Hanna päättää ja kaksikko purskahtaa nauruun.