Hanna Saarikoski on taiteen moniottelija. Kuvataideakatemiassa saatu maalaustaiteen koulutus näkyy hänen vesivärimaalauksissaan, jotka ovat kulkeneet hänen tuotannossaan mukana läpi uran. Lisäksi Saarikoski tekee installaatioita, videoteoksia ja performansseja.

Teksti: Pilvikki Lantela
Kuvat: Elli Alasaari

Lapin yliopiston residenssin työhuoneelta löytyy itsetehtyjä hiiliä, hiilipölyä, pussillinen vanhoja puisia kengänlestejä, paksu rullallinen vanhoja vesivärivedoksia, muita tarvikkeita ja myös vesivärit.

– Vesivärimaalaus on minulle intensiivinen, kannatteleva elementti, johon palaan aina uudelleen. Kaipaan kuitenkin vaihtelua, ja uteliaisuuteni kurottaa moneen suuntaan, joten maalaaminen vuorottelee erilaisten projektien kanssa.

Saarikoski pitää ihmisten kuvaamisesta, ja muotokuvan genre on kiinnostanut häntä uran alkuvaiheista asti. Kysyessäni, minkä elementin tulisi tallentua Hanna Saarikoskesta tehtyyn muotokuvaan, on vastaus nopea ja varma: dialogisuuden.

Uran varhaisessa vaiheessa Saarikoski maalasi muotokuvasarjoja. Niissä häntä kiinnosti erityisesti mallin ja taiteilijan välinen vuorovaikutus – myös perinteisessä asetelmassa, jossa malli on hiljaa paikallaan ja taiteilija keskittyy omaan työhönsä.

– Maalasin sarjan suomalaisista nuorista politiikoista ja kahdesta aktivistista. Minua kiinnosti erityisesti se, mitä ihminen itsessään ja ryhmän jäsenenä edustaa.

Ihmisoikeusaktivisteja maalatessaan Saarikoski sisällytti dialogisuuden maalausprosessiin. Yhteistyössä Johanna Raekallion kanssa syntyivät Radikaalimuotokuva I (2010) ja Radikaalimuotokuva II (2011) – videoteokset dialogista maalatessa.

– Teos opetti minulle, että maalatessani minun pitää sulkeutua omaan tilaani, mutta vuorovaikutus voi olla taiteellisen työskentelyn lopputulema. Parhaimmillaan teos avaa yhteisen kysymyksen – niin tekijälle kuin teoksen kokijalle.

Taideaktivismia

Yhteisiä kysymyksiä tulisi Saarikosken mukaan esittää myös taidemuseoiden ja gallerioiden ulkopuolella. Hän visioi Kannuksen Riuttasen sivukylään taidemonitoimitilaa.

– Olen Kannuksesta kotoisin ja perin sieltä muutamia vuosia sitten vanhan osuuskaupan, joka oli aikoinaan isovanhempieni koti.

– Olen pikkuhiljaa remontoinut huoneistoa, ja pitkän tähtäimen toiveeni on, että paikasta voisi tulla kulttuurin monitoimitila.

Saarikosken mukaan kosketuksen taiteeseen ei tulisi olla kiinni siitä, missä ihminen asuu tai paljonko hänellä on varoja.

– Haluaisin luoda olosuhteet kulttuurin ja taiteen äärellä käytävälle keskustelulle ja toivoisin, että tällaisia olosuhteita voisi syntyä myös näivettyville pikkupaikkakunnille.

Ehkä Saarikoskessa asuu kuvataiteilijan ja taideaktivistin lisäksi myös idealisti.

Rovaniemellä Saarikoski on työskennellyt erityisesti hiilen parissa. Arktikumin Cc-näyttelyssä nähdään teoksia, joissa on hyödynnetty hiiltä ja hiilipölyä muun muassa installaation osana ja paperimassaan sekoitettuna.

Aistien vuorovaikutuksessa

Saarikosken varhainen teos See Paris and Die (2012) pohtii ihmisen vuorovaikutusta ympäristöönsä ja sitä, mikä merkitys eri aisteilla on esimerkiksi taiteen vastaanottamisessa.

– Kuljin Pariisissa silmät kiinni neljä päivää. Puolisoni Antti Laitinen kuvasi ja siskoni oli mukana turvaihmisenä, mutta pääosin suunnistin itsekseni.

Kokemus oli hurja ja mielenkiintoinen.

– Minua kiinnostaa esimerkiksi näkökenttämme rajallisuus ja se, mikä kaikki muu kuin näköaisti vaikuttaa siihen, miten kohtaamme taideteoksia.

Saarikoski koki Pariisissa myös Louvren, ilman näköaistia.

– Louvre oli kaikista vaikein paikka pitää silmät kiinni, koska tiesin, että ympärilläni on kiinnostavia maalauksia. Käytyäni Mona Lisan edessä ihmiset alkoivat tungeksia ympärilläni. Silmäluomieni läpi näin kameran salamavalot ja tunsin ihmisten läheisyyden. Se oli jopa pelottavaa.

Aistien vuorovaikutusta Saarikoski on tutkinut myös videoteoksissaan Äkkiä on ilta (2021) ja C (2019). C-teoksessa yhdistyy hiilen jättämä jälki ja ääni.

Tanssien New Yorkissa

Syksyllä 2024 Saarikoskella oli ainutlaatuinen mahdollisuus tutkia omaa taiteilijuuttaan päästessään Apexart-ohjelman vierailevaksi taiteilijaksi New Yorkiin.

– Elin koko syyskuun tiukan ja ennalta määrätyn aika[1]taulun mukaan. Apexart-vierailun ideana on havainnoida, mitä omalle taiteilijuudelle tapahtuu, kun jättää taiteellisen työskentelyn kuukaudeksi ja altistuu uusille kokemuksille päivittäin.

Saarikoski tutustui kaupunkiin muun muassa tanssitunneilla ja vapaaehtoistyötä tehden.

– New Yorkissa tein lähes päivittäin jotakin uutta ja jännittävää. Omalta mukavuusalueelta poistuminen oli kuormittavaa, ja huomasin, että olen huomaamattani vältellyt sitä arjessani.

– Jouduin miettimään: mitä epämukavan välttely tekee omalle taiteelliselle tekemiselleni?

Hiili-installaation äärellä

Kahdesti vuodessa Wihurin rahasto kutsuu ansioituneen taiteilijan Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan residenssiin kolmeksi kuukaudeksi. Wihurin rahaston ja Lapin yliopiston menestyksellinen stipendiohjelma täyttää tänä vuonna 30 vuotta. Saarikoski on Wihurin rahaston 58. vieraileva kutsutaiteilija Rovaniemellä

Aika Rovaniemellä kuluu erityisesti Galleria Valossa avautuvan näyttelyn valmisteluun.

– Haluaisin käyttää näyttelyn installaatioissa vanhoja maalauspapereitani ja hiilipölyä, jota keräsin talteen tehdessäni Ikaroksen mukaan (2025) teosta. Näyttelyn valmisteluun ei ole liikaa aikaa, mutta tämä on epämukavuusalue, josta voi syntyä uusi jaettu kysymys.

Hanna Saarikoski
  • Syntynyt 1978
  • Asuu ja työskentelee Somerolla vanhassa
  • kyläkoulussa puolisonsa ja lapsensa kanssa.
  • Kuvataiteen maisteri, kuvataideakatemia, 2008.
  • Useita yksityis- ja ryhmänäyttelyjä kotimaassa ja ulkomailla, muun muassa Forum Box:ssa, Galleria Huudossa, Mäntän kuvataideviikoilla ja Espoon modernin taiteen museo EMMAssa. Ensimmäinen yhteisnäyttely SULA / MOLTEN Antti Laitisen kanssa Rauman taidemuseossa 18.5.2025 saakka.
  • Teoksia Wihurin rahaston, Kiasman ja Saastamoisen säätiön kokoelmissa.
  • Maalatessa lempitaustamusiikkina Joni Mitchell.
  • Harrastaa puutarhassa mylläämistä.
  • Saarikosken näyttely Cc Arktikumin Galleria Valo ja Galleria Katve I ja II, 27.3.–24.4.2025.