Metsän kutsu

Kuinka navigoida toiveiden ja vaatimusten paineessa, kun metsä merkitsee ja arvottuu mielissämme eri tavoin.

Teksti: Sanna Kekki
Kuvitus: Satu Aspegren

Yhdelle metsä edustaa rentoutumista työpäivän jälkeen, toiselle metsänhoidollisia toimenpiteitä, kolmannelle ikkunasta avautuvaa maisemaa tai perinnöksi saatua palstaa. Joku näkee metsässä suojeltavan kohteen, toinen mahdollisuuden tienata.

Kysyimme Lapin yliopiston tutkijoilta Joonas Volalta ja Tomi Tuomiselta, minkälaisia oikeuksia metsällä on. Lisäksi tiedustelimme, kuinka metsälle määritellään arvo.

Oikeudet

Joonas Vola toteaa, että metsiä koskevat useat lait ja sopimukset, jotka käsittelevät muun muassa metsien käyttöä, suojelua sekä ihmisten oikeuksia ja velvoitteita suhteessa ympäristöönsä.

– Silti metsällä ei ole tunnustettuja oikeuksia, koska metsä ei ole oikeussubjekti.Voisiko sellaisia olla? Vola kysyy.

Hänen Koneen Säätiön rahoittama post doc -tutkimuksensa käsittelee muun muassa ympäristön oikeushenkilöllisyyttä.  

Käytännössä tämä voisi tarkoittaa, että mikäli jollekin rajatulle metsäalueelle myönnettäisiin oikeushenkilön status, saisi kyseinen metsä lain edessä samankaltaisia oikeuksia ja velvoitteita kuin yritykset, yhteisöt ja julkisoikeudelliset tahot. 

Jos metsän luonnontilaista ekosysteemiä loukattaisiin, metsän edunvalvoja pystyisi nostamaan kanteen ja vaatimaan oikeudessa toimia tai korvauksia metsän palauttamiseksi vahingontekoa edeltäneeseen kuntoon.

– Suomessa ympäristöllä ei ole oikeushenkilöllisyyttä, eikä tämä ole vallalla oleva keskustelu.

Ympäri maailma löytyy kuitenkin useita esimerkkejä, kuten Espanjan Mar Menorin suolaisen veden laguuni, jolle määritettiin oikeussubjektin asema kolme vuotta sitten.

– Näin aluetta voidaan suojella paremmin lain voimalla, kun perinteinen ympäristölainsäädäntö epäonnistuu jatkuvien ympäristövahinkojen ehkäisyssä.

Lisäksi Vola pohtii tutkimuksessaan, voisiko ympäristön oikeushenkilöllisyys toimia yhtenä tapana suojella esimerkiksi vanhoja aarniometsiä.

Hän miettii metsän oikeuskelpoisuutta ja oikeustoimikelpoisuutta perustuen ikään, koska ikä määrittää myös ihmisten oikeuksia ja velvollisuuksia, kuten äänioikeutta ja rikosoikeudellista vastuuta.

– Tutkimukseni herättää ajatuksia mahdollisuuksista suojella paremmin luonnonmetsien biodiversiteettiä.

Lopuksi Vola korostaa, että olisi tärkeää keskustella myös ympäristön oikeushenkilöllisyyden kehittämisestä ja yhteensovittamisesta alkuperäiskansojen omien lakien kanssa.

– Tämäkin parantaisi luonnon ja alkuperäiskansojen oikeuksien toteutumista.

Arvo

YliopistonlehtoriTomi Tuominen sanoo, että kun puhumme kestävästä kehityksestä tai kestävyyssiirtymästä, jäsentelemme keskustelusta yleensä kolme näkökulmaa: taloudellinen, sosiaalinen ja ympäristöllinen kestävyys. Kysymystä metsän arvosta ja arvotuksesta voi lähestyä jokaisesta.

– Tähän vaikuttavat vallalla olevat trendit, politiikka ja kokijan arvot. Näkemykset muuttuvat ja elävät ajan mukana, Tuominen avaa.

Kestävyys- ja murrostutkimukseen erikoistunut Tuominen lisää, että mielenkiintoista on myös pohtia, kuinka näkökannat ovat suhteessa keskenään. Ovatko ne sopusoinnussa vai ristiriidassa?

Jos mietimme metsän taloudellista arvotusta, aiemmin arvo tuli puiden myynnistä. Vihreän siirtymän myötä arvon mittaaminen alettiin kuitenkin liittää myös maa-alueeseen, jolla puut kasvavat.

– Omistajalla saattoi olla alueellaan esimerkiksi tuulivoimala. Tällöin arvoa ei mitattukaan enää puiden kaatamisella.

Vaihe, joka on nyt tulossa, jatkaa nimenomaan perinnettä, jossa puita ei kaadeta. Ajatus linkittyy päästökauppaideaan eli näkemykseen, jossa puilla sidotaan hiiltä. Taloudellinen arvotusmekanismi on murroksessa.

– Nykyään ympäristöllinen arvo liittyy biodiversiteettiin eli siihen, kuinka paljon tietyllä alueella on lajeja.

Subjektiivisin kokemus liittyy sosiaaliseen kulmaan: kuinka kukin arvottaa metsää. Kun katsomme esimerkiksi yliopiston takametsää, voisi joku tyytyä melko matalaankin hyvitykseen, että se hakattaisiin. Toiselle se on välttämätön eikä missään olosuhteissa korvattavissa.

– Vaatimusten ja arvotusmekanismien keskellä navigoiminen on haastavaa. Lopulta kyse on poliittisesta valinnasta, mutta sen tulisi aina pohjautua ymmärrykseen ja tietoon, Tuominen sanoo.