Liikunnan didaktiikan yliopisto-opettaja Mikko Ojanaholla on ollut kartta kädessä suurimman osan elämästään.

Teksti: Atte Itkonen
Kuvat: Elli Alasaari

Kilpasuunnistusura alkoi, kun hän tapasi silloisen tyttöystävänsä, nykyisen vaimonsa. Vähän sen jälkeen alkoi omien lasten valmentaminen, ja vieläkin palo suunnistusta kohtaan on kova. 

– Viimeisinä kisavuosinani saatoin tehdä niin, että jos joku sai minut kisassa kiinni, jäin mieluummin kannonnokkaan istumaan kuin lähdin seuraamaan. Halusin ratkaista kartta-arvoituksen omilla ehdoillani, löytää reitin itse, taitojeni ja kartan avulla, en juosta toisen perässä, Ojanaho muistelee nauraen. 

Yli kymmenvuotisen kilpasuunnistusuran jälkeen ratamestaroinnista tuli Ojanaholle mielipuuhaa.  

– Siinä on suunnistuksen ydin, olen oudossa maastossa, uuden kartan kanssa, etsimässä kartalle merkittyä paikkaa. Tiedän niin varmasti olevani oikealla paikalla, että uskallan laittaa siihen rastilipun pian saapuvaa kilpasuunnistajaa varten. 

Ojanaho on valmentanut jokaista neljää lastaan, ja kaksi heistä tähtää maailman parhaimpien joukkoon. Valmennettavien kanssa hän käy usein ulkomailla suunnistusharjoituksissa. Yhteistä aikaa muiden lasten kanssa tulee vietettyä metsästys- ja kalastusreissuilla. 

– Urheilijat joutuvat usein luopumaan monesta asiasta uransa vuoksi. Itse en koe luopuneeni mistään, vaan olen saanut suunnistukselta enemmän kuin olen sille antanut. 

Valmentamisen ja ratamestaroinnin ohella Ojanaho toimii suunnistuksen asiantuntijatehtävissä, uudistaa koulusuunnistuksen opetusmenetelmiä ja tekee omia suunnistuskarttojaan. 

– Karttojen tekeminen on käsityötä, jossa jokaisella tekijällä on oma kädenjälkensä. Samasta maastosta voi syntyä useita erilaisia ja silti käyttökelpoisia karttoja. Teen parhaillaan suunnistuskarttaa, johon on kulunut jo 80 tuntia, eikä se ole vielä puolivälissäkään. 

Ojanahon mukaan suunnistus tarjoaa loputtomasti opittavaa, ja juuri monipuoliset näkökulmat pitävät lajin aina kiehtovana ja tuoreena.