On talvinen maanantai-ilta, Lapin yliopisto on hiljainen. Vain Fellman-salista kuuluu iloista puheensorinaa. Sitten hiljenee. Hiljaisuuden rikkoo yksittäinen, hieman nasaali ääni. Oboe antaa orkesterille Bb-äänen. Pian eri puhallinsoitinten äänet sekoittuvat nauruun. Arktinen Akateeminen Puhallinorkesteri AAPO on aloittanut harjoitukset.

Teksti: Jaana Ojuva
Kuvat: Santeri Happonen

Viritysäänen orkesterille antoi oboisti Laura Senni, Lapin yliopiston monikielisen pedagogiikan ja italian kielen yliopisto-opettaja. Vuonna 2022 perustetun AAPOn tarkoituksena on alusta asti ollut, että yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijoilla ja henkilökunnalla olisi paikka kohtaamisille ja aktiiviselle soittoharrastukselle. Sennin kohdalla se toteutui.

– Aluksi jännitin mukaan menemistä. Mietin, että ehkä opiskelijat eivät halua opettajia harrastuksiinsa. Epäily osoittautui vääräksi, Senni kertoo.

Vastaanotto oli lämmin, ja Senni tunsi olevansa oikeassa paikassa. Erityisesti kieltenopettajaa hymyilyttää yksi muisto. Kun kapellimestari ensimmäisissä harjoituksissa ohjeisti orkesteria soittamaan tiettyjä ääniä, Senni kauhistui: hän ei ymmärtänyt, mitä ääntä tarkoitettiin, sillä italialainen nuottijärjestelmä ei ollut sama kuin Suomessa.

– Käänsin ääniä päässäni, harjoitusten jälkeen googletin. En kysynyt neuvoa kapellimestarilta, koska halusin niin kovasti sulautua suomalaiseen ryhmään. Se oli hölmöä, Senni naureskelee.

Keväästä 2025 Senni on toiminut myös AAPOn puheenjohtajana. Yhdistyksen hallinnolliset työt hoidetaan hallituksen kesken, keikkojen ja konserttien käytännön järjestelyt puolestaan kapellimestarin kanssa.

– Olen myös orkesterimme nuottivastaava. Nuottiarkistomme on vielä pieni, mutta se kasvaa koko ajan, hän kertoo luottavaisesti.

Nykyinen ohjelmisto on suunniteltu niin, että se sopii soitettavaksi erilaisissa tilaisuuksissa. AAPOn musiikista on Rovaniemellä saatu nauttia muun muassa vappu- ja joulukonserteissa.

Musiikin kieli on yhteinen

Senni kasvoi lapsuutensa pienessä kylässä Pohjois-Italiassa. Italiassa lähes joka kylällä on oma puhallinorkesterinsa. Myös Senni kasvoi puhallinmusiikin ja musiikkia rakastavien ihmisten keskellä. Hänelle musiikki ei ole vain harrastus.

– Se on aina ollut minulle paljon enemmän. Kun soitan, olen osa jotain itseäni suurempaa, Senni pohtii.

Samankaltaisesta tunteesta kertoo sosiaalityön opiskelija Saaga Väisänen. Hän kuvailee olevansa jännittäjä, joka löytää rauhaa musiikin maailmasta.  

– Musiikin parissa minulla on hyvä olla. Se kokoaa yhteen samanhenkisiä ihmisiä.

Trumpettia soittaa Saaga Väisänen ja pasuunaa soittaa Miona Imani.
Trumpettia soittava Saaga Väisänen (vas.) ja pasuunaa soittava Miona Imani ystävystyivät AAPOn harjoituksissa.

Omiensa parissa on myös helpompi lähestyä muita. Sen huomasi AAPOn harjoituksiin saapunut kasvatustieteiden japanilainen vaihto-opiskelija Miona Imani, jonka puhelin piippasi pian harjoitusten jälkeen.

– Hei. Oli mukavaa soittaa yhdessä. Mentäisiinkö joskus kahville? Väisänen viestitteli Imanille.

Trumpetisti Väisänen ja pasunisti Imani ystävystyivät. Sen jälkeen on kahviteltu ja ihailtu revontulia, nautittu opiskelijaelämästä. Imani on onnellinen, että löysi AAPOsta ikioman suomalaisen yhteisönsä, jossa ei ole kieli- tai kulttuurirajoja.

– Musiikki on yhteinen kielemme. Se yhdistää, vaikka äidinkielemme ei ole sama. Samalla saan kuulla ja harjoitella suomea, Imani kertoo.

Yhteisöllisyys ei lopu AAPOon. Osa aapolaisista on mukana myös muissa paikallisissa orkestereissa: Väisänen ja Imani soittavat Rovaniemi Big Band -kokoonpanossa ja Väisäsen isoisän kokoamassa kvartetissa, Senni puolestaan Rovaniemen VPK:n soittokunnassa. Soittomahdollisuuksista vinkataan, apua annetaan.

– Sain yllätyksekseni jopa lainapasuunan, sillä oma soittimeni on kotona Japanissa, Imani iloitsee.

Orkesterissa on tilaa kasvaa

Imani muistelee lapsuuttaan ja oivallusta, jonka hän koki aloittaessaan soittamisen.

– Minusta tuntui, että löysin vihdoinkin jotain, jossa olen hyvä. Musiikki kasvatti itsetuntoani. Pasuunasta tuli vahvuuteni.

Väisänen on kasvanut musikaalisessa perheessä ja soittanut ikänsä erilaisissa orkesterikokoonpanoissa. Silti hän kokee, että AAPO tuo hänen elämäänsä jotain uutta.

– Kotikaupungissani Kuopiossa sektioon kuuluu 12 trumpettia, olen yksi muiden joukossa. Täällä trumpetteja on vain yksi. Kun minun trumpettini soi, se kuuluu. Tilanne on erilainen, se kasvattaa rohkeutta, Väisänen kuvailee.

Eroa on myös siinä, millainen on soittajan rooli. Kuopiossa soittaessaan Väisänen on monen nuoremman esikuva. Hän auttaa ja ohjaa, huolehtii pienempien stemmoista. AAPOssa hän rentoutuu.

– Täällä saan olla vain minä. En ole vanhin, en vastuussa muista. Saan nauttia soittamisesta. Se on parasta vastapainoa opiskelulle.

Kaikki alkaa Bb:sta

Senni toivoo, että mahdollisimman moni saisi kokea saman onnen kuin hän. Hänelle AAPO on sekoitus musiikillista intohimoa, iloa ja lämmintä yhteisöllisyyttä.    

Aina maanantaisin kaikki alkaa samasta hetkestä. Senni antaa oboellaan Bb:n. Yksittäinen ääni etsii paikkansa, muut liittyvät vähitellen mukaan. Jokainen soittaja omalla äänellään, omalla taustallaan, omalla tarinallaan. Syntyy yhteinen arktinen sointi.