Parhaimmillaan alueelliset opiskeluhuollon yhteistyöryhmät toimivat kuin pöytä, joka kokoaa eri näkökulmat yhteen. Kansi edustaa yhteistä suuntaa ja tavoitteita, jalat luottamusta ja yhteistyön rakenteita, ja alusta lainsäädäntöä sekä resursseja. Kun kaikki osat ovat vahvoja, pöytä kantaa – hallinta syntyy yhteistyöstä, ei määräyksistä.

Rakenteet muuttuivat, opiskeluhuollon tavoitteet säilyivät

Vuoden 2023 alussa voimaan tullut lakiuudistus siirsi opiskeluhuollon kokonaisuuden hallinnan kunnista hyvinvointialueille.

Palvelujen sisältö ei muuttunut, mutta vastuu kokonaisuuden ohjauksesta muuttui. Hyvinvointialueet vastaavat nyt palveluista ja yhteensovittamisesta, kun taas kunnilla ja koulutuksen järjestäjillä säilyy tärkeä rooli yhteisöllisessä opiskeluhuollossa

Laki velvoittaa tiiviiseen yhteistyöhön – suunnittelussa, seurannassa ja kehittämisessä. Tämä konkretisoituu alueellisissa opiskeluhuollon yhteistyöryhmissä, jotka kokoavat eri toimijat saman pöydän ääreen. Ryhmät eivät tee päätöksiä, vaan etsivät yhteistä suuntaa: miten palvelut, tavoitteet ja arki saadaan kohtaamaan.

Tunnistimme tutkimuksessamme seitsemän ohjauksen tapaa, joilla hallinta toteutuu.

Mitä hallinta oikeastaan on?

“Hallinta” kuulostaa helposti hallinnolta, mutta sen ydin on yhteistyössä.
Se tarkoittaa tapaa, jolla yhteiset tavoitteet saavutetaan: miten sovitaan työnjaosta, miten tieto kulkee ja miten suuntaa korjataan yhdessä.

Tunnistimme opiskeluhuollon lakiuudistukseen liittyvään asiantuntijalausuntoaineistoon pohjautuvassa tutkimuksessamme seitsemän ohjauksen tapaa, joilla hallinta toteutuu:

  • strateginen suunnittelu
  • resurssien ohjaus
  • hallinnan vastuullisuus
  • sidosryhmien osallistaminen
  • asiakaslähtöinen palveluintegraatio
  • kestävät kumppanuudet
  • kokonaisuuden koordinointi

Näiden kautta hallinta kääntyy käytännöksi, joka määrittää miten hyvinvointialueet voivat suunnata, koordinoida ja kehittää opiskeluhuollon palveluja yhteistyössä kuntien, oppilaitosten ja muiden toimijoiden kanssa. Opiskeluhuollon ohjaus ei siis ole vain johtamista, vaan jatkuvaa vuoropuhelua ja luottamusta, joiden avulla monen toimijan järjestelmä pysyy koossa ja kykenee uudistumaan.

Yksi pöytä – monta näkemystä

Monta ammattilaista, yksi pöytä. Yhteinen päämäärä, mutta monta tapaa nähdä se. Pöydän ääressä istuvat kouluterveydenhoitajat, kuraattorit, psykologit, rehtorit ja sivistysjohtajat – rinnallaan hyvinvointialueen hallinnon edustajat. Jokainen tuo mukanaan oman alansa asiantuntemuksen – näkemykset, jotka heijastavat erilaisia vastuita, arjen kokemuksia ja ammatillisia lähtökohtia.

Tunnelma on usein rakentava, mutta varovainen. Kysymykset kiertävät: kuka päättää, kuka vastaa, miten tieto kulkee? Tavoite on kirkas – lasten ja nuorten hyvinvointi – mutta polku sen saavuttamiseen on hahmoton.

Yhteistyöryhmät ovat kohtaamispaikkoja, joissa kansalliset linjaukset ja koulun arki törmäävät – ja toivottavasti myös kohtaavat. Keskusteluissa pohditaan konkreettisia kysymyksiä: miten opiskeluhuollon palvelut tavoittavat oppilaat ajoissa, miten tieto liikkuu eri tasojen välillä ja miten työnjako tehdään selkeäksi.

Tutkimuksemme osoittaa, että juuri tällä yhdyspinnalla opiskeluhuolto joko jäsentyy tai sirpaloituu. Jäsentymistä tukevat ohjauksen tavat – strateginen suunnittelu, resurssien ohjaus, vastuullisuus ja sidosryhmien osallistaminen – luovat yhteistä suuntaa ja läpinäkyvyyttä. Sirpaloituminen taas syntyy, kun edelliset eivät toimi yhteen ja vastuut jäävät epäselviksi, tieto ei kulje tai kumppanuudet eivät kanna. Ei siksi, etteivät toimijat haluaisi yhteistyötä, vaan siksi, että ohjaus jää helposti näkymättömäksi – muodolliseksi kokouskäytännöksi, joka ei kanna arkeen.

Kun keskusteluyhteys säilyy ja tieto liikkuu, yhteistyöryhmä toimii kuin kompassi: se kokoaa eri näkökulmat, auttaa pitämään suunnan ja tekee näkyväksi, mitä opiskeluhuolto käytännössä tarkoittaa.

Opiskeluhuollon strategia kohtaa arjen

Yhteistyöryhmissä strateginen ohjaus ja arjen työ kietoutuvat toisiinsa.
Niissä päätetään, miten yhteinen opiskeluhuoltosuunnitelma laaditaan, miten palvelut tuodaan lähemmäs oppilaita ja miten tietoa käytetään toiminnan kehittämiseen.

Arjessa tämä näkyvät näin:

  • Yhteinen suunnitelma: tavoitteet ja mittarit kootaan yhteen.
  • Selkeä työnjako: roolit tarkentuvat ja päällekkäisyys vähenee.
  • Yhteinen tilannekuva: tieto liikkuu, ja toiminta suuntautuu tarpeen mukaan.
  • Läheisyys periaatteena: palvelut tuodaan osaksi oppilaitosarkea – tuki on oikea-aikaista.

Kun strategia kohtaa arjen, yhteistyö muuttuu näkyväksi – ja opiskeluhuolto alkaa toimia kokonaisuutena.

Ohjaus neuvotteluna, ei valvontana

Ajattelen, että ohjaus ei ole valmiiksi määritelty rakenne, vaan vuorovaikutuksessa syntyvä prosessi. Toimiva ohjaus perustuu keskusteluun, jossa suunta, vastuut ja resurssit tarkentuvat vähitellen. Tällöin ohjaus muuttuu valvonnasta vuoropuheluksi – tavaksi ylläpitää yhteistä ymmärrystä ja sopeutua muuttuviin tilanteisiin. Sen ytimessä ovat luottamus ja neuvottelu.

Kun ne ovat läsnä, hallinta ei ainoastaan toimi – se kehittyy: opiskeluhuollon toimijat oppivat tunnistamaan päällekkäisyyksiä, jakamaan vastuuta uudella tavalla ja rakentamaan pysyvämpiä yhteistyön rakenteita. Näin ohjauksen tavat eivät ainoastaan ylläpidä järjestelmää, vaan muovaavat sitä vähitellen toimivammaksi ja kestävämmäksi kokonaisuudeksi.

Jännitteet oppimisen tiloina

Yhteistyöryhmissä törmää väistämättä erilaisia näkemyksiä ja vastuukäsityksiä. Mutta jännitteet eivät ole este – ne voivat olla myös oppimisen tiloja. Niissä luottamus rakentuu suhteena, ei vain rakenteena: ei muodollisina sopimuksina tai kokouskäytäntöinä, vaan kokemuksena siitä, että toiset pitävät sanansa ja ottavat yhteisen vastuun vakavasti. Tällaisessa vuorovaikutuksessa hallinta ei ole annettu järjestelmä, vaan vähitellen syntyvä yhteinen kyky suunnata, koordinoida ja ratkaista ongelmia yhdessä.

Ryhmät ovat toimineet vasta muutaman vuoden – hallinnon mittakaavassa lyhyen ajan – ja monilla alueilla etsitään edelleen yhteistä rytmiä. Ne voivat kuitenkin muodostua paikoiksi, joissa eri toimijoiden näkemykset yhdistyvät, kehittämisen kohdat tunnistetaan ja toimivia käytäntöjä jaetaan. Näin ne rakentavat yhteistä kieltä ohjaukseen ja auttavat konkretisoimaan, mitä opiskeluhuolto kokonaisuutena tarkoittaa.

Tulevaisuudessa ryhmät voivat toimia alustoina yhteiselle oppimiselle ja suunnanmuodostukselle – jos ne pysyvät avoimina myös silloin, kun näkemykset eroavat. Juuri silloin ohjaus ei ole kontrollia, vaan yhteistä oppimista ja jatkuvaa sopeutumista lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi.

***

Lue lisää: Kemppainen, R.M. & Kork, A.-A. (2025). Opiskeluhuollon hallinta monitoimijaisena yhteistyönä – Ohjausmekanismit hyvinvointialueen ohjaustehtävää jäsentävänä kehyksenä. Hallinnon Tutkimus, 44(3).

Kirjoittaja: FM KM Riia Kemppainen työskentelee DocSoc360°-tohtoripilotin väitöskirjatutkijana Vaasan yliopistossa. Hänen tekeillä oleva väitöskirjansa käsittelee opiskeluhuollon hallintaa monitoimijaisena yhteistyönä, keskittyen hyvinvointialueiden koordinaatio- ja ohjaustehtävään.