Valiojoukko tohtorikoulutuksen käytäntöjen uudistustyössä

DocSoc360°-tohtoripilotissa uudistetaan tohtorikoulutusta ennakkoluulottomasti kokeilemalla ja toisin tehden. Toiminnan kärkinä ovat yhteisöllisyys, monitieteisyys ja jakaminen.

Väitöskirjatutkimuksen peruskriteereihin sisältyy, että tutkimuksen tulee osoittaa väittelijän kyky tuottaa itsenäisesti uutta tietoa ja tuloksia omalle tieteenalalle relevantista aiheesta. Väitöskirja ilmentää tutkijan tietoa ja osaamista tutkimusprosessin läpiviemisestä ja tutkittavasta aiheesta. Se on osoitus tutkijan analyyttisestä, kriittisestä ajattelusta ja kyvystä tieteelliseen argumentointiin.

Mutta voiko itsenäinen työ olla myös yhteisöllinen projekti? Voiko tieteenalan asiantuntijuus rakentua monitieteisesti? Nämä kysymykset ovat siivittäneet sosiaalipalvelujen tohtoripilotin suunnittelua ja toiminnan aloitusta.

Oppiminen, joka pohjautuu ennakkoluulottomalle kokeilemiselle ja totutusta toisin tekemiselle, tukee toimintakulttuurin muutosta.

Monitieteisyys lähtökohtana

Sosiaalipalvelujen monitieteisen tohtoripilotin (DocSoc360°) tinkimättömänä lähtökohtana on varmistaa väitöskirjatutkimusta koskevien kriteerien toteutuminen, mutta ei korostamalla tutkijan ja tutkimustyön yksilöllisyyttä tai yhden tieteenalan tulokulmaa, vaan yhteisöllisyyttä ja monitieteisyyttä.

Meistä ohjaajista moni on tehnyt oman väitöskirjansa kiinnittyneenä Suomen Akatemian rahoittamiin valtakunnallisiin tutkijakouluihin vuosituhannen vaihteessa, kuten Sosiaalityön ja sosiaalipalvelujen tutkijakouluun. Sosnet-verkostossa tehty vuosikymmenten mittainen yhteistyö sosiaalityön tieteenalalla on tarjonnut vahvan pohjan tälle tohtoripilotille, mutta uudet tieteenalakumppanuudet ovat olleet ehdoton edellytys tohtoriopintoihin liittyvän toimintakulttuurin ja -käytäntöjen kehittämiselle.

Ennakkoluuloton tieteenalojen ja toimijoiden yhdistäminen – sosiaalipalvelujen tutkimusta 360 asteen kokonaisvaltaisella tulokulmalla – on tuottanut lähtökohtaisesti kokonaisuuden, josta niin väitöskirjatutkijat kuin me ohjaajat voimme oppia ja rakentaa muutosta tohtoriopintoihin. Oppiminen, joka pohjautuu ennakkoluulottomalle kokeilemiselle ja totutusta toisin tekemiselle, tukee toimintakulttuurin muutosta.

Yhteisöllisen toimintakulttuurin luominen

Yhteisöllisen tutkimuskulttuurin rakentaminen on perustunut pilotissa jakamiselle. Jokaiselle yliopistolle rakennettiin omiin vahvuuksiin perustuva temaattinen ja tieteenalaperustainen tulokulma sosiaalipalveluihin jo pilottirahoituksen hakemusvaiheessa. Se edellytti, että tutkijat ja tutkimusryhmät halusivat avata hankkeitansa, tutkimussuunnitelmiansa tai tutkimusaineistojansa sekä kotimaisia ja kansainvälisiä yhteistyösuhteitansa väitöskirjatutkijoille, joita emme tunteneet ennestään pro gradu -tutkielmaseminaareista tai muista opinnoista. Toimintatapaa ei voi pitää itsestään selvänä, sillä tiedemaailma kilpailuasetelmineen ruokkii ajatusta omistamisesta ja reviirien vartioinnista.

Avoimen haun kautta valitut tohtoriopiskelijat pääsivät laatimaan tutkimussuunnitelmiaan jo rahoitettujen hankkeiden tai tutkimuskokonaisuuksien ja olemassa olevien tutkimus- ja työelämäyhteistyösuhteiden perustalle.  Lopputuloksena on väitöskirjatutkimusten kokonaisuus, jossa sosiaalipalveluja valotetaan laaja-alaisesti, eikä päällekkäisiä tutkimusaiheita ole. Väitöskirjatutkimukset kiinnittyvät yliopistoittain erilaisiin tutkimuskokonaisuuksiin, joista osalla on pitkä historia, kuten esimerkiksi Jyväskylän yliopiston koordinoimalla Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksiköllä. Mutta pilotissa on myös uraauurtavia tutkimusavauksia, kuten esimerkiksi Oulun yliopistossa toteutettavat saamen kielen ja kulttuurin tutkimukseen liittyvät hankkeet.

Yhteissuunnittelusta, avoimuudesta ja jakamisesta rakentui tohtoripilotillemme monitieteinen tutkimuskonteksti.

Monitieteisyys asiantuntijuuden syventämisen voimavarana

Monitieteisyyteen sisältyy pilotin toimintaan sisäänrakennettu tavoite siitä, että pyrimme laaja-alaistamaan väitöskirjatutkijoiden teoreettista ja metodologista osaamista. Tarjoamalla monitieteisen keskustelu- ja työympäristön niin pienryhmissä kuin pilotin valtakunnallisissa tapahtumissa, toivomme, että pilotista valmistuvilla tohtoreilla on paitsi syvällinen asiantuntijuus tieteenalaltaan, mutta myös vahva monitieteinen osaaminen, joka konkretisoituu kykynä tunnistaa toisten vahvuuksia ja näkökulmia sekä kykynä käydä eri tieteenalojen näkökulmille tilaa antavaa keskustelua ja työskennellä monitieteisissä työympäristöissä yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi.

Tavoitteena on, että saamalla tietoa esimerkiksi oikeustieteen, sosiaalityön, hallintotieteen sekä saamen kielen- ja kulttuurin tutkimuksen teoreettisista ja käsitteellisisä lähtökohdista, tutkimusmetodologisista sitoumuksista, aineistonkeruun ja analysoinnin metodeista, pilotista valmistuvat tohtorit pystyvät meitä ohjaajia paremmin ratkomaan tulevaisuuden tutkimustarpeita monitieteisesti, hyödyntäen laaja-alaisesti eri alojen asiantuntijuutta ja tietoa sekä verkostoja, joita pilotti heille tuo.

Siksi ajattelen, että pilotilla on myös vahva eettinen missio: vahvistaa väitöskirjatutkijoiden kykyä tarkastella ilmiöitä monipuolisesti ja vastuullisesti tunnistaen, etsien ja kunnioittaen erilaista tietoa.

DocSos360°-pilotilla on kokoaan suurempi merkitys sen edustamien tieteenalojen näkökulmasta.

Valiojoukko

Tohtorikoulutuksen pilotoinnin 1000 väitöskirjatutkijan paikasta Monitieteisen sosiaalipalvelujen tohtoripilotin 34 paikkaa on marginaalinen osuus, mutta väitän, että pilotilla on kokoaan suurempi merkitys sen edustamien tieteenalojen näkökulmasta. Onhan tässä pilotissa hallintotieteen, humanististen tieteiden, oikeustieteen, saamen kielen ja kulttuurin tutkimuksen, sosiologian, sosiaalityön, yhteiskuntapolitiikan ja viestintätieteiden tutkimuksen osalta ainoat väitöskirjatutkijat, jotka tekevät valtakunnallista tohtorikoulutuksen uudistusta omalla työllänsä.

En voi olla muuta kuin ylpeä jokaisesta väitöskirjatutkijasta, joka haki ja valittiin tähän pilottiin. Heitä ei säikäyttänyt kolmen vuoden määräaika tohtoriopinnoille, ei uusiin tutkimusryhmiin kiinnittyminen, eikä valmiisiin teemoihin ja aikatauluun oman väitöskirjatutkimuksen sovittaminen tai valtakunnalliseen, seitsemän yliopiston ja eri tieteenalojen yhteistyöhön rakentuvaan toimintaan osallistuminen.

Päinvastoin – he näkivät tämän kaiken mahdollisuutena. Heitä voi nimittää valiojoukoksi, joka on omien tohtoriopintojen lisäksi halunnut osallistua tohtorikoulutuksen muutoksen tekemiseen!

---

Kirjoittaja: Merja Laitinen on sosiaalityön professori ja yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani Lapin yliopistossa. Hän toimii DocSoc360°-tohtoripilotin vastuullisena johtajana.

Merja Laitisen tutkimusprofiili Lapin yliopiston tutkimusportaalissa