Sportfolio – Johdanto

Materiaalia

Seuraavassa esitettävät tehtävät liittyvät kaikkiin tai useisiin lajeihin eikä niitä toisteta lajikohtaisten tehtävien yhteydessä. Kertaa nämä tehtävät lyhyesti kunkin lajin opiskelun yhteydessä.

Ohjeet/sisällöt

Avaa haitari Sulje haitari

Itsenäisten tehtävien tekeminen

Luokanopettajakoulutuksen liikunnan monialaisten opintojen tukimateriaaliksi tarkoitettu Sportfolio sisältää kolmen eri tyypin itsenäiseen opiskeluun liittyviä tehtäviä:

* Tehtävät ennen jaksoa
* Tehtävät jakson aikana
* Tehtävät jakson jälkeen

Tehtävien tarkoituksena on avartaa ja syventää luennoilla ja harjoituksissa käsiteltäviä alakoulun liikuntakasvatuksen näkökulmia.

Jaksoa edeltävien tehtävien tarkoituksena on, että jokainen luokanopettajaksi opiskeleva tutustuu ennen omia käytännön harjoituksia kunkin liikuntamuodon ja –lajin keskeisiin oppisisältöihin ja käsitteisiin. Oman liikuntakasvatusajattelun kehittymiseksi on myös tarpeen, että jokainen pohtii kriittisesti kunkin sisältöalueen myönteisiä ja kielteisiä koululiikuntakokemuksiaan sekä nykyistä suhtautumistaan liikunnan eri sisältöihin.

Jakson aikana suoritettavat tehtävät liittyvät Sportfolion tai muun oppimiskansion täydentämiseen. Ne sisältävät myös omissa harjoituksissa suoritettavien ohjaustehtävien suunnitteluun liittyviä ohjeita.

Jakson jälkeen suoritettavat tehtävien tarkoituksena on syventää harjoitusten antia ja ohjata liikunnan opetuksen suunnittelua sekä opastaa liikunnan oppimis- ja opetus-tilanteiden havainnointiin.

Tehtävät ennen jaksoa

Avaa haitari Sulje haitari

TEHTÄVÄT ENNEN JAKSOA (koskien kaikkia sisältöalueita)

1. Muistele kunkin liikuntalajin kouluaikojesi (ala- ja yläaste sekä lukio) kokemuksia ja pohdi, minkälaiset liikuntatunnit koit innostavimmiksi ja minkälaiset vähemmän innostaviksi ja miksi.
2. Mitä tavoitteita asetat itsellesi tälle lajijaksolle (mitä erityisesti haluat oppia)?
3. Tutustu lajin sisältöihin Sportfoliosta ja selvitä kaikki itsellesi epäselvät käsitteet.
4. Suunnittele lajiin liittyvä ja lapsille sopiva alkuverryttely, peli ja/tai leikki.
5. Pohdi eri liikuntalajeja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden näkö-kulmasta. Minkälaisia erityishaasteita eri lajien opetukseen liittyy esim. lapsilla, joilla on pulmia näkemisessä, kuulemisessa, liikkumisessa, tarkkaavaisuudessa, hahmottamisessa, ryhmässä toimimisessa, kielen ymmärtämisessä jne.
   Tukea pohdintaasi saat tarvittaessa Soveltavan liikunnan verkkokurssin materiaalista: http://www.cc.jyu.fi/~tehuovin/soveltavaliikunta
6. Mieti opetuksellisten eriyttämisratkaisujen vaikutuksia eri liikuntalajeissa, esim. mitä erilaisia lisävaihtoehtoja voi syntyä, kun muutetaan
   – telineiden määrää, korkeutta, leveyttä tai syvyyttä
   – välineiden määrää, kokoa, painoa
   – opetusmenetelmää, ryhmien kokoa, toimintaohjeita, vastuualueita, toimintaetäisyyksiä, oppilaiden sijoittelua?
7. Pohdi vaihtoehtoja, miten oppilaiden erilaiset valmiudet ja taidot voi-taisiin sovittaa rakentavalla tavalla yhteen liikunnan opetustilanteissa, mm.
   – miten taitavammat voivat tukea vähemmän osaavien oppimista?
   – mikä voisi olla rajallisemmat valmiudet omaavan myönteinen erityispanos tai rooli kokonaisuuden hyväksi ko. tilanteissa?
8. Pohdi eri liikuntalajeja sen mukaan, mitä mahdollisia erityishaasteita tai
   ennakoitavia tekijöitä sinulla on opettajana kun ryhmässä on lapsia, jotka tulevat eri kulttuureista (romanikulttuuri, maahanmuuttajat, eri uskontokunnat ja -lahkot jne.). Missä liikuntalajeissa tuntuisi olevan eniten ratkottavia ongelmia (ja mitä ratkaisukeinoja niihin löytäisit)?

Tehtävät jakson aikana

Avaa haitari Sulje haitari

TEHTÄVÄT JAKSON AIKANA (koskien kaikkia sisältöalueita)

1. Valmistaudu toteuttamaan suunnittelemasi ja/tai sinulle nimetty alkuverryttely, peli ja/tai leikki omalle opiskelijaryhmällesi.
2. Kirjaa kunkin sisältöalueen harjoituksissa ja luennoilla esiin tulleet opetuskehittelyt ja erilaiset didaktiset vinkit sekä niistä syntyneet omat pedagogiset oivalluksesi Sportfolioon tai muuhun oppimiskansioon.
3. Havainnoi ja taltio oppimispäiväkirjaasi harjoituksista ja luennoilta
   vaihtoehtoisia opetuksellisia keinoja, joilla voit auttaa erityistä tukea
   tarvitsevia oppilaita onnistumaan tämän lajin liikuntatunneilla.
4. Valmistautuessasi itse ohjaustilanteisiin, kerro oppilaille, mihin erityistavoitteisiin tunnilla pyritään ja kiinnitä huomiota, että sinä opettajana huomioit erityisen positiivisena tavoitteiden suuntaisen toiminnan ja rohkaiset oppilaita antamaan toisilleen positiivista ja rakentavaa palautetta.

Tehtävät jakson jälkeen

Avaa haitari Sulje haitari

TEHTÄVÄT JAKSON JÄLKEEN (koskien kaikkia sisältöalueita)

1. Arvioi ennakkokäsityksiäsi lajista koululiikuntamuotona OKL:n opetusjakson jakson jälkeen? Mikäli näkemyksesi muuttuivat, perustele lyhyesti miksi?
2. Miten itsellesi asettamasi tavoitteet toteutuivat jakson aikana? Mitkä ovat jatkotavoitteesi?
3. Tutustu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin liikunnan osalta (www.edu.fi)
4. Suunnittele lajista n. 20 minuutin kestoinen ja mahdollisimman toiminnallinen opetustuokio jollekin 1-6 luokkatason opetusryhmälle. Sisällytä suunnitelmaasi myös mahdolliset eriyttämisratkaisusi, kun ryhmässä on 1-2 erityishuomiota tarvitsevaa lasta (esim. ADHD -lapsi, reumalapsi tai lapsi, joka on huomattavan ylipainoinen tai jolla on jokin muu erityispiirre). Keskustele tekemästäsi suunnitelmasta jokin ryhmääsi kuuluvan opiskelijatoverin kanssa.
5. Pohdi, miten koulussa toteutettava eri liikuntamuotojen ja -lajien opetus voisi palvella terveysliikunnan tavoitteita.
6. Pohdi, mitä mahdollisia erityispiirteitä voisit opettajana ennakoida eri liikuntamuotojen ja –lajien opetuksessa, kun luokassasi on maahanmuuttajalapsi(a) (joilla on kenties erilaiset kulttuuriset tai uskonnolliset taustat)?

Kokoava pohdintatehtävä liikunnan monialaisten opintojen lopuksi

Avaa haitari Sulje haitari

KOKOAVA POHDINTATEHTÄVÄ LIIKUNNAN MONIALAISTEN OPINTOJEN LOPUKSI

Laadi monialaisten liikunnan opintojen lopputyönä 3-4 sivun laajuinen kokoava kirjoitelma (essee), joka sisältää seuraavat pääkohdat:

1. Palaa omaan menneisyyteesi. Kuvaa n. 1-2 sivun laajuisessa katsauksessa niitä kokemuksia, joiden arvioit vaikuttaneen lapsuus- ja nuoruusvuosinasi

a) Omaan suhtautumiseesi liikuntaan. Mitkä liikuntaan liittyvät asiat ovat olleet Sinulle myönteisiä, mitkä puolestaan kielteisiä? Minkä tekijöiden arvioit olleen keskeisimmin vaikuttamassa näihin kokemuksiisi?
b) Omaan suhtautumiseesi kouluaikojesi liikunnan opetukseen = tarkastele erityisesti mitä innostavia ja mitä mahdollisia lannistavia tekijöitä ja kokemuksia siihen sisältyy omalla kohdallasi? Muistele muutamin lausein myös suhtautumistasi omiin kouluaikojesi liikunnan opettajiin.

2. Tiivistä n. yhden sivun laajuiseksi ne asiat, jotka luokanopettajaopintoihisi sisältyneet liikunnan opintosi ovat saaneet Sinut pohtimaan liikunnasta ja sen opettamisesta. Kiteytä tekstiisi konkreettisesti, mitkä asiat ovat avautuneet sinulle uudella tavalla verrattuna aikaisempiin kokemuksiisi. Kommentoi opintojasi myös kriittisesti. Sisällytä arviointiisi sekä monialaisten opintojen liikunnan opinnot että ensimmäiset opetusharjoittelu-kokemuksesi.

3. Nimeä ne opetukselliset ja/tai kasvatukselliset periaatteet (muutama keskeisin) , joiden takana olet tällä hetkellä valmis seisomaan lasten liikuntaa opettavana opettajana. Perustele valintasi. Laajuus n. 1 sivu (voi sisältää myös kuvioita). Mikäli mahdollista, liitä valitse-miesi periaatteiden perusteluihin viittauksia 1-3 lähteestä. (Kirja, tieteellinen lehti, muu pedagoginen julkaisu).

Palauta pohdintatehtäväsi (kohdat 1-3) 1,5 rivivälillä kirjoitettuna ja kansilehdellä varustettuna annettuun määräaikaan mennessä ja erikseen sovittavassa muodossa (paperi, sähköposti, sähköinen oppimisalusta) liikunnan didaktiikan lehtorille.

Yleistä

Koululiikunta on ainoa organisoidun liikunnan muoto, johon kutakuinkin kaikki kansalaiset osallistuvat. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että ohjattu urheiluseuratoiminta tavoittaa vain runsaan kolmanneksen 8-18 vuotiaista pojista ja neljänneksen samanikäisistä tytöistä.

Määrällisesti valtaosa ohjatusta oppivelvollisuusajan liikunnasta ajoittuu perusopetuksen luokille 1-6. Opetuksesta vastaavat tällöin pääsääntöisesti peruskoulun luokanopettajat. Luokilla 1-6 tapahtuvan liikuntakasvatuksen merkitystä lisää tieto siitä, että lasten taitojen oppimisen ja liikehallinnan kehityksen herkkyysvaihe ajoittuu ikävälille 7-12 vuotta.

Liikuntaa opettavaksi opettajaksi kehittyminen alkaa jo omien kouluvuosien aikana. Opettajankoulutukseen tulevalla nuorella on takanaan keskimäärin 12 vuoden omakohtaiset koulukokemukset. Tähän sisältyvät koululiikuntakokemukset saattavat parhaimmillaan sisältää positiivisia ja innostavia tuntemuksia ja muistoja. Pahimmillaan muistoksi ovat jääneet vastenmielisyyden, pelon ja jopa inhon reaktiot. Oman liikkumisensa ohella jokainen oppilas on voinut seurata yli tuhannella liikuntatunnilla oman liikuntaa opettavan opettajansa toimintaa. Näistä on todennäköisesti omaksuttu joko tietoisia tai tiedostamattomia opetustyön malleja. Vastaavia toimintamalleja on voitu omaksua myös ohjatusta valmennus- tai harrastustoiminnasta.

Peruskoulutusaika yliopistoissa kestää keskimäärin viisi vuotta. Tänä aikana tulisi kyetä etsimään perusteita sille itsensä kehittämistyölle, jota luokanopettaja jatkaa tutkintonsa suorittamisen jälkeen. Laaja-alaisesti tämä merkitsee näkökulman etsimistä siitä tiede-, ihmis- ja ammattikuvasta, jota opettaja joutuu soveltamaan jopa lähes 40-vuotisella ammattiurallaan. Pohdittaessa näkökulmaa koululiikunnan kannalta saadaan tuloksia, jotka kanavoituvat aikanaan lasten kohtaamana liikuntakasvatuksena.

Olivatpa aikaisemmat liikunnan opetuksesta saadut kokemukset minkä suuntaiset tahansa, on todennäköistä, että jokainen luokanopettajakoulutuksen läpikäynyt tulee opettamaan ammatissaan myös liikuntaa. Ammatillisen kasvun peruskysymyksinä on pidettävä, että liikuntaa opettava luokanopettaja ymmärtää:

1. Lapsen kasvun ja kehityksen kokonaisvaltaisesti
2. Taitojen oppimisen perusteet
3. Liikunnan oppimis- ja opettamisprosessin perusteet
4. Koulukohtaisen opetussuunnitelman merkityksen
5. Omat opettamiskäsityksensä ja -pyrkimyksensä.

Kasvun ja kehityksen näkökulma

Lasten liikuntakasvatuksesta vastaavan opettajan on tarpeen ymmärtää, mitkä lapsen liikuntaominaisuudet ovat synnynnäisiä (refleksit) tai kypsymiseen liittyviä (perusliikkeet) ja mitkä puolestaan opittuja.

Taulukkoon 1 on koottu lapsen motorisen kehityksen vaiheet syntymästä perusopetuksen loppupuolelle asti. On huomattava, että ikävuodet, joihin eri kehitysvaiheet liittyvät, ovat keskimääräisiä ja normaali vaihtelu on useita ikävuosia.

Perusliikkeiden luokittelussa käytetään tavallisesti kolmijakoa liikuntaliikkeet, liikkumisliikkeet ja käsittelyliikkeet. Ensin mainitut ovat liikkeitä, joiden tarkoituksena on asennon ylläpitäminen ja vartalon tai sen osien liikuttaminen paikallaan. Liikkumisliikkeet viittaavat kaikkeen sellaiseen toimintaan, missä tekijä siirtyy paikasta toiseen (kävely, juoksu yms.). Käsittelyliikkeet kohdistuvat esineiden käsittelyyn (heittäminen, kiinniottaminen yms.). Useimmiten liikkeet ovat eri ominaisuuksien yhdistelmiä.

Liikunnalliseen kehitykseen yhteydessä olevat tekijät voidaan luokitella monin eri perustein. Kehityksen elämänkaarimallissa voidaan erottaa yksilöön ja hänen perimäänsä liittyvät tekijät, ympäristötekijät sekä liiketehtäviin liittyvät tekijät. Liikuntakasvatuksesta vastuussa olevien opettajien vaikutusmahdollisuudet rajoittuvat kahteen viimeksi mainittuun osa-alueeseen. Koulu kaikkine toimineen muodostaa erään merkittävän ympäristöllisen tekijän lapsen liikuntakykyjen kehittymisessä.

Liikunnallinen kehitys etenee päästä jalkoihin ja kehon keskiosista ääriosiin. Kasvuun ja kehitykseen liittyvä normaali vaihtelu on suurta. Tämä synnyttää jo sellaisenaan tarpeen opetuksen yksilöllistämiseen.

Opettajan kasvatustoimintojen merkittävimmät haasteet liittyvät usein niihin lapsiin, joilla esiintyy häiriöitä tai viivästymiä liikunnallisessa kehityksessä. Lievimmillään ne voivat ilmetä eri asteisena kömpelyytenä. Oppilasjoukossa on usein myös lapsia, jotka ovat viettäneet varhaislapsuutensa liikunnallisen kehityksen kannalta yksipuolisessa tai virikkeettömässä ympäristössä. Heidän kehityksensä tukeminen on merkittävästi kiinni opettajan kyvystä tunnistaa ja auttaa kyseisiä lapsia. Aikuisen rohkaisevaa otetta tarvitsevat myös arat, ylipainoiset ja keskittymiskyvyttömät lapset. Unohtaa ei sovi myöskään liikunnallisesti lahjakkaita, jotta he eivät kyllästyisi keskinkertaisuuden tavoittelussa.

Yksi lapsen liikunnallisen kehityksen tukemisen ja edistämisen pedagogisista sovellutuksista on Labanin liiketeoria. Siinä liikettä analysoidaan neljän elementin, tilan, ajan, energian ja virtauksen suhteessa. Sherbornen liikeanalyysissa, jonka perusta esitetään kuviossa 1, on Labanin teoriaa kehitetty edelleen. Tämän teorian sovellutukset on suunnattu alle kouluikäisille ja erityisliikunnan tarpeisiin, mutta ne sisältävät aineksia myös perusopetuksen alimpien luokkien opetukseen.

Taitojen oppimisen näkökulma

Toimiessaan lapsen liikuntatoimintojen suunnittelijana ja toteuttajana opettajan tulee ymmärtää myös liikuntataitojen oppimisen teoreettiset perusteet. Kuviossa 2 esitetään taitojen oppimisen perusmalli, jossa tavoitteen (panos) mukaisiin oppimistuloksiin (tuotos) päästään jatkuvan harjoittelun ja toistojen myötä. Missä määrin tulokset ovat tavoitteen mukaisia, riippuu merkittävästi tekemisestä saadusta palautteesta.

Erilaiset oppimiskäsitykset korostavat oppimisprosessissa eri asioita. Behavioristinen oppimiskäsitys korostaa välittömän palautteen, opetusaineksen osittamisen ja oppilaiden aktiivisuuden merkitystä. Kognitiivinen oppimiskäsitys keskittyy oppimisen perusmallissa prosessin eli tiedonkäsittelyjärjestelmän toiminnan selittämiseen. Sen mukaan uuden oppiminen on aina aiemmin opitun varassa. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan oppimisessa on ratkaisevaa opetusympäristön järjestäminen.

Taitojen oppiminen etenee erilaisten vaiheiden kautta. Oppimisen alkeisvaiheessa taidon ohjaaminen tapahtuu tiedollisten prosessien avulla. Oppijan täytyy ajatella ja suunnitella tarkasti, mitä hän tekee. Ensimmäiset yritykset ovat kömpelöitä ja kulmikkaita. Tätä vaihetta kutsutaan myös karkeamotoriseksi vaiheeksi. Koska oppilas ei tällöin välttämättä itse pysty erottamaan, missä hän teki teknisesti oikein ja missä väärin, hän tarvitsee täsmällistä palautetta tekemisestään.

Harjoittelun myötä suurimmat virheet katoavat ja opittava liikemalli tallentuu keskushermostoon liikekuvaksi. Liiketehtävän suoritus on sujuvampaa kuin alkeisvaiheessa. Tästä oppimisen vaiheesta käytetään myös nimitystä hienomotorinen vaihe. Oppijan sisäiset palautejärjestelmät kehittyvät ja hän kykenee osin tunnistamaan, mitä hänen tulisi suorituksessaan korjata. Ulkoinen palaute on kuitenkin vielä tärkeää.

Kun liiketehtävä on toistojen ja palautteen avulla yliopittu, se siirtyy pitkäaikaiseen muistiin. Tällöin se säilyy muistissa lähes ikuisesti ja se voidaan toistaa sujuvasti tekemistä suuremmin miettimättä. Tällaisella automatisoituneella liikkeellä on lähes sama olemus kuin varhaislapsuuden reflekseillä. Tästä oppimisen vaiheesta käytetäänkin nimitystä autonominen vaihe. Liiketehtävän ylioppiminen mahdollistaa myös liikkeen muuntelun ja siirtämisen toisiin yhteyksiin.

Liikuntataitojen oppiminen konkretisoituu tavallisimmin oppilaan tasolla erilaisten lajitaitojen hallintana. Tämä ilmenee mm. uimataitona sekä palloilu- ja voimistelutaitoina. Taitojen opettelu ja harjoittelu kehittää myös erilaisia liikehallintatekijöitä, joita ovat mm. reaktio-, tasapaino-, suuntautumis-, rytmi-, erottelu-, yhdistely- ja muuntelukyky.

Vaikka taitokäsitteellä onkin edellä viitattu lähinnä liikuntataitoihin, ei sovi unohtaa muita elämässä tarpeellisia taitoja, joiden edistämiseen koulun liikuntatunnit tarjoavat luontaisia mahdollisuuksia. Esimerkkejä näistä ovat yhteistyö- ja ilmaisutaidot. Kaikille näille on luonteenomaista, että ne kehittyvät harjoittelun, toistojen ja tekemisestä saadun palautteen kautta.

Näkökulma
oppimis-opettamisprosessista vuorovaikutustapahtumana

Suomalaisessa didaktisessa teoriassa on kenties yleisimpänä opettamisen tarkastelukulmana ollut mm. Lahdeksen 1970-luvulla esittämä yleinen malli, jossa opettamisen osatekijöinä nähdään tavoitteet, suunnittelu, toteuttaminen ja arviointi.

Liikunnan opetuksessa prosessia voidaan tarkastella myös Mosstonin teorian pohjalta. Tässä teoriassa perusväittämänä on se, että opetustilanne on päätösten ketju. Näitä päätöksiä tehdään ennen opetustilannetta, sen aikana ja sen jälkeen. Olennainen kysymys tässä mallissa on se, kuka tekee päätökset mistäkin asiasta. Oppilaiden osallistumisasteen mukaisesti Mosston laati opetustyylien spektrin, jonka toisessa ääripäässä on komentotekniikka ja toisessa luova ongelmanratkaisu. Vastaavalla tavalla opettamistilannetta voidaan analysoida ulottuvuuksilla opettajajohtoinen – oppilaskeskeinen sekä suora – epäsuora opetus.

Mosstonin mallissa lapsen kehityskanavina ovat fyysinen, sosiaalinen, emotionaalinen, kognitiivinen ja moraalin kanava. Opettajan on perusteltua kysyä itseltään, tarjoaako vastuullani oleva koululiikunta muidenkin kuin fyysisen kanavan kehittymiseen kuuluvia aineksia. Tähän liittyvät myös kysymykset lapsikeskeisestä, yksilölliset erot huomioivasta opetuksesta. Tarjoaako opetus aineksia esimerkiksi terveen minäkäsityksen kehittymiseen, yhteistyöhön, mielikuvituksen käyttöön, yrittämiseen ja seikkailuun?

Opetussuunnitelmallinen näkökulma

Koululaitoksen tulee reagoida ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtuvaan kehitykseen. Myös lasten liikuntakasvatuksesta vastuussa olevien tulisi hahmottaa, millaisen aikuisten maailman lapset aikanaan kohtaavat. Kehityssuuntia, joilla on merkitystä koulun liikuntakasvatuksen uudistumisen kannalta, ovat mm.

1. Työn luonteen muuttuminen. Työtehtävien fyysinen rasitus on jatkuvasti vähentynyt ja käytettävissä oleva vapaa-aika lisääntynyt.
2. Kaupungistumisen myötä tapahtuva luonnosta vieraantuminen. Luonnossa liikkumiseen tarvitaan ohjausta.
3. Ihmiset istuvat yhä suuremman osan valveillaoloajastaan, mikä näkyy mm. selkä- ja hartiavaivoina.
4. Yleistyvä minäsuuntautuneisuus, omatoimisuuden katoaminen ja passivoituminen.

Liikunnan opettajilla on ollut ja on suuri vapaus opetuksensa järjestämisessä. Vaikka peruskoulun ensimmäinen opetussuunnitelma (1970) oli keskitetty, valtakunnallinen puitesuunnitelma, toteuttivat lukuisat opettajat opetustaan varsin
joustavasti omien pyrkimystensä mukaisesti. Liikunnan opetusta eivät ole suunnanneet oppikirjat ja opettajanoppaat samalla tavalla kuin useissa muissa oppiaineissa. Joillekin oppilaille tämä on merkinnyt monipuolista ja positiivisia kokemuksia tarjoavaa opetusta, toisille yksipuolista ja jopa vastenmielisyyttä synnyttävää opetusta.

Valtakunnallisista, keskitetyistä suunnitelmista luovuttiin 1980-luvun aikana ja uusimmat suunnitelmat korostavat lähtökohtana kunta- ja koulukohtaista opetussuunnitelmaa. Näissä on mahdollista ottaa huomioon kunnan ja koulun olosuhteet ja omaleimaisuus. Opetussuunnitelmien tiukka liikuntalajisidonnaisuus on myös vähentynyt.

Koululiikunnan keskeisinä päämäärinä on kasvattaa lapsia ja nuoria liikkumaan ja kasvattaa heitä myös liikunnan avulla. Tältä osin opetussuunnitelma edustaa laajaa curriculum-tyyppistä suunnitelmaa. Suppeampaa, oppiaineskeskeistä suunnitelmaa kutsutaan lehrplan-tyyppiseksi.

Merkityksellistä koululiikunnan toteuttamisessa on turvata lasten liikuntatarpeiden tyydyttäminen, liikunnasta saadut elämykset ja mahdollisuus omanarvontunnon vahvistamiseen. Kyky rentoutua ja omaksua terveelliset elämäntavat kuuluvat myös koululiikunnan haasteisiin. Luova itseilmaisu, yhteistoiminta ja toisten huomioon ottaminen ovat myös osa niitä suuntaviivoja, joiden hengessä tulevaisuuden koululiikuntaa toivotaan toteutettavan. Haasteisiin kuuluvat myös eräiden kansalaistaitojen (uimataito, liikennekäyttäytyminen) hankkiminen sekä kansallisen liikuntakulttuurin edistäminen.

Opetussuunnitelmallinen näkökulma sisältää sen merkittävän periaatteen, että koulun tason opetussuunnitelma ei ole koskaan valmis. Siinä suhteessa jokaisella opettajalla on mahdollisuus vaikuttaa koulunsa opetussuunnitelman kehittymiseen. Periaatteita, joiden suunnassa erilaisia opetusta koskevia valintoja tehdään, ovat edellä mainittujen suuntaviivojen lisäksi mm. lasten oppimiskokemusten monipuolisuuden ja jatkuvuuden turvaaminen.

Opettajan omat opettamiskäsitykset
ja -pyrkimykset

Edellä esitetyt yleiset näkökulmat muodostavat vain erään viitekehyksen pohdittaessa opettajan ammatillista kehittymistä perusopetuksen liikuntaa opettavaksi opettajaksi. Tosiasiassa jokainen opettajaksi kouluttautuva ratkaisee näkökulmansa rajauksen itse. Opiskelu yliopistossa voi parhaimmillaan tarjota mahdollisuuden kyseisten näkökulmien etsimiseen.

Ammatillinen kasvu kanavoituu paitsi ajattelun, ennen muuta myös tekojen tasolla. Tässä katsannossa lisäaineksia liikunnanopetuksen pohdinnalle tarjoavat liikunnan harjoitusten ja luentojen ohella ainedidaktiset harjoitukset sekä kaikki opetusharjoittelujaksot. Opettajankoulutuksessa on myös liikunnassa suuri valinnaisuuden mahdollisuus. Niinpä perusopetuksen luokilla 1-6 liikuntaa voi opettaa opettaja, jolla on takanaan kaikille luokanopettajille yhteiset 2-4 opintoviikon liikunnan opinnot. Tämän lisäksi opettajalla voi olla 2-3 opintoviikon valinnaiset liikunnan opinnot sekä 15 tai 35 opintoviikon sivuaineopinnot. Parhaimmillaan yliopistotasoinen opettajankoulutus ei pyri tarjoamaan liikunnasta muistilistoja tai reseptejä, vaan itsensä kehittämistyön vaihtoehtoja.